hanska

ikuisuus

2012-02-01T12:50:00.001+02:00

mua surettaa jo valmiiksi. menen sivulla 116/442 ja joka sivu on lähestulkoon pelkkää kipeää nautintoa. mutta joskus se loppuu, ja mitä mä sitten teen? pitää varmaan varoittaa äffää vuolaana virtaavista kyynelistä. mutta tätä mä säästelen, en halua lukea sitä loppuun ihan vielä. en halua tietää, mikä on takakannen lupaama putouksen lailla yllättävä loppu.

en muista kadonneeni näin täysin kirjan maailmaan sitten ensimmäisten pottereiden, ja niiden lailla tämäkin tuli eteeni vahingossa. luin ensimmäistä osaa ajatellen sen olevan jotain sopivan hömppää, joka saa ajatukset nollattua. jossain vaiheessa nollauksesta tulikin jotain ihan muuta. toinen osa kasvatti hämmennystä siitä, miten toisilla vain on kyky vangita henkilöhahmojensa sisin olemus niin tarkoin, että lukija huomaa pohtivansa asioita heidän näkökulmastaan myös silloin, kun ei lue kirjaa. ihan hyvin voisivat olla eläviä ihmisiä, sam ja grace ja kumppanit.

ikuisuus on melko modernia kieltä, muistuttaa lyhyine lauserakenteineen paikoin sellaista uutta suomalaista kirjallisuutta, tiedättehän, sellaista miikanousiaismaista kerrontaa, vaikka onkin käännöskirjallisuutta. ikävä kyllä vaikuttaa vähän siltä, että armaalla kollegallani on ollut kiire. käännöksessä on kirjoitusvirheitä ja idiomaattisuuksissa on välillä lipsahdettu idioottimaisuuksiin. mutta ei se haittaa. tarina on niin vahva, että se kantaa niidenkin yli.

en tiedä, mihin osaan sielua tämä oikein kolahtaa, mutta olen melko varma, etten ole aivan ainokainen tuntemusteni kanssa. jos kaipaat sydämellesi ylimääräisiä tykytyksiä, epämääräistä kaipuuta ja kauniin kirjallisuuden aiheuttamaa suloista tuskaa, etsi käsiisi maggie stiefvaterin väristys (shiver), häivähdys (linger) ja ikuisuus (forever). omani on lainassa marilta, enkä kyllä itse olisi osannut näitä käsiini katsella. jos joku hullu luopuu omistaan, olen kyllä kärppänä poimimassa nämä kyytiin omaankin hyllyyni. silmä tarkkana kirppareilla!

lauantaita sekä suuren maailman tyyliä

2012-01-30T15:54:00.001+02:00

katselin blogia ja huomasin että en ole kirjoitellut millään tavalla päiväkirjamaisesti tänne sitten hetkeen. huomasin myös, ettei täällä ole ollut kuvia mun naamataulusta sitten syyskuun lopun. sehän on tietysti tärkeää, ettei mun suuret fanit aivan pety postaus toisensa jälkeen, niin varastin sitten marilta vähän kuvia (taas olin varkaissa!) ja teen suuren maailman kaveribloggaajatyyliin postauksen, jossa kerrotaan samat asiat ja käytetään samoja kuvia. palataan siis ajassa taaksepäin pari päivää ja katsotaan, mitä me tehtiin lauantaina!

lauantaina mun piti ensinnäkin mennä lapualle katsomaan ratsastuspilatesta/ istuntakurssia, mutta koska auto oli ilmeisesti tuumannut että pakkasta hyi, en sitten mennyt. toiseksikin mun piti mennä uimaan, mutta en sitten mennyt. sain kuitenkin aikaiseksi ja jopa ihan yksin ilman sosiaalista painetta viedä koulusaappaat suutarille, joka ensin säikäytti sanomalla ettei enää huoli ratsastusvehkeitä hoitoonsa, mutta otti sitten kuitenkin mun saappaat, koska a) olen minä ja b) niille ei tarvitse tehdä mitään pölyäväistä. en halua etsiä toista suutaria ihan vielä, koska patiini nyt vaan on paras, mutta ilmeisesti ratsisaappaiden kanssa täytyy tulevaisuudessa vähän miettiä jo muitakin vaihtoehtoja.

yksi suunnitelma sentään lauantainakin piti, nimittäin kauden viimeisen kotipelin jännääminen urheilutalolla. tällä kertaa jännitysmomenttina toimi se, saako kotijoukkue täyteen 20 maalia vai ei. ikävä kyllä tulokseksi jäi vaivaiset 18-1. taisi olla hieman tasoeroa joukkueiden välillä.

toiset pelaa

meillä oli asianmukaisesti tietysti eväät katsomossa. mari yllätysosti meille kismettiä murusteltavaksi syliin jänskäyksen yhteydessä. tai marin tapauksessa irccaamisen yhteydessä, enemmän se taisi katsella puhelinta kuin peliä. ja sen huuletkin oli ihan kuivat kun pienet futispojat sanoi hei. kauheeta.

tän mä ostin ite. nams.

tää on se irccaaja, jolla on meikkiä, eikä silti ollut yhtä valmennusportaan jäsentä paikalla :D

se oli semmonen peli. kyllähän sitä varmaan taas ikävä tulee kun vasta syksyllä alkaa uusi kausi. nyyhkis.

lohdutukseksi ampaistiin sitten coffee houseen (jokohan ne kohta alkaa sponsoroida meitä kun ollaan aina siellä? sähköposti on tossa profiilissa että sinne vaan diiliä tulemaan!) kaffelle, jossa on enemmän kaikkea muuta kuin kahvia, eli just semmoselle hyvälle kaffelle!

cafe mocha

sitten olikin aika meditoida, millä pääsisi vierailulle erääseen uutuuttaan hohtavaan kerrostalokämppään ja mitähän siellä joisi jos joisi. visiitiltä palattuani menin kiltisti nukkumaan omaan sänkyyn jo joskus ihmisten aikoihin ja heräsin neljän jälkeen (yöllä) siihen että pari futislihaa päästi kissan karkuun rappukäytävään (ja pyydysti sen sitten huomattavasti horjuen myös ilman apuja). kissa sai siitä vähän ohjelmaa keskelle yötä ja nukkuikin hämmentävän kiltisti loppuyön ja sai samalla isäntäväkensä jo taas uskomaan parempaan tulevaisuuteen. turhaan. tv. nimim. väsyttää.

tänään aion korvata viikonlopun vähäiseksi jääneen palelemisannoksen istumalla parinkymmenen asteen pakkasessa maneesissa toivottavasti tarpeeksi toppakerroksia niskassa ja teetä tai kaakaota termarissa. houkuttelisi niiiiiin paljon laittaa kaakaota ja sekaan baileysia. saattaisi tulla ihan omia hauskuusulottuvuuksia guffaw riding teamin harjoitteluun, kun katsomosta tulisi epäilemättä äärimmäisen asiallista palautetta. kuinkahan väärin se olisi?

ai niin ps. mää haluuuuuuun uuden kameran, koska vanha kauhistukseni alkaa olla hengityskoneessa eikä sekään aina oikein auta. siksi mun itse ottamat kuvat on aina nykyään ikkunalaudalta, kun ei se muuten oikein osaa enää elää. niin jos saisin osamaksulla suhteellisen edullisesti uuden, niin enkö saisikin ostaa, vaikka oon oikeasti tosi köyhä ja varmaan köyhemmäksi muutun tässä kevään mittaan? joooohan? tähän postaukseen tulee luultavasti taas nolla kommenttia, joten varaudun jo tässä vaiheessa tulkitsemaan hiljaisuuden myöntymisen merkiksi. luen kuitenkin kameraspeksejä aika sujuvasti elettyäni valokuvaajan kanssa useita vuosia entisessä elämässä, niin en aio kysyä teiltä mielipidettä kameravalintaan (myös koska siinä kohdassa se vaikenemisella myöntymisen osoittaminen ei oikein toimi), mutta jotenkin tarvitsisin nyt rohkaisua uuden kameran hankintaan koska poden syyllisyyttä ns. ylellisyystavaran hankkimisesta epävakaassa työtilanteessa. eli nyt joko a) olkaa hiljaa eli myöntykää tai b) kannustakaa mua! var goda!

pps. sovitaan vaikka että noi kuvat on ihan tarkotuksella vähän epäkeskosti niin mua ei ala ärsyttää kovin kovasti.

edes

2012-01-27T14:27:00.001+02:00

mäkin teen kun muutkin tämän just little things -meemin. jos edes näitä elämän pieniä iloja jaksaisi ihastella, tällä hetkellä näyttää vähän niiden isompien kanssa olevan hakemista. tehtävänantona on valita 10 pientä ilonaihetta täältä arkistosta. tästä mun omasta taisi tulla vähän meidän pieni perhe -painotteinen. voisin kertoa pienen tarinan joka kohdasta, mutta toisaalta ne voisi ihan vaan pitää itselläänkin. ei nämä ehkä kovin vaikeita ole tajuta ilman tarinoitakaan :)

olisihan sieltä monta muutakin voinut valita mutta jotenkin nämä tämänteemaiset tuntuu nyt kaikkein tärkeimmiltä. mikä tietysti kertoo paljon siitä, millainen tärkeysjärjestys elämässä on. kun syrjään on laitettu niin iso osa elämää, kaikki ne tunnit tallilla ja hevosen selässä, ehtii huomata tällaisia juttuja.

meen melkoista vuoristorataa selän kanssa. toisaalta on vähän toivoa, toisaalta on vähän toivoa. tiedätteks, ein bisschen/ wenig. välillä jaksaa tsempata ja välillä muistan että hei pessimismi on pop. kirjoitin ensin että pessimismi on poo ja siitä meni vähän sanoma sekaisin. ehkä se oli joku kosminen viesti.

no joka tapauksessa tänään on vähän arvonnassa vielä että toivoisinko vai enkö. entten-tentten-keitänpä teetä ja luenpa vähän heppakirjaa-viipula-vaapula-sanokaa te.

jopo

2012-01-23T12:06:00.000+02:00

mulla on suunnaton hinku saada tehdä jotain. niinpä elämäni tuntuu pyörivän sen ympärillä, kauanko olen tänään venytellyt, kauanko ehtisin venytellä vielä, kukahan imuroisi niin että olisi kivempi venytellä ja voisko tuo kissa riehua jossain muualla kun mä yritän venytellä.

venytellessä seuralaisena toimii läjä ratsastusopuksia, jotka kävin nyysimässä tinnun kirjahyllystä. saa sitten ainakin kunnon ketutuksen päälle, kun teoriaa opiskellessahan ei juuri lainkaan tee mieli päästä kokeilemaan asioita käytännössä. kaivoin vanhempien luona majailevasta tavararöykkiöstäni syvien vatsojen parhaan ystävän, chi ballin ja yritän olla keikkumatta sen kanssa. töitä tehdessäkin tekee mieli oikaista lattialle keltaisen kaverini kanssa ja etsiä niitä tuikitärkeitä lihaksia.

ryöväsin äidiltä jo vesijuoksuvyön, seuraavaksi vaivihkaa nurkista hävinnee myös jumppapallo. se on hopeanvärinen, se sopii ihan hyvin mun sisustukseen. mikä tärkeintä. jos saisi tehdä edes sitä jotain, mistä ei tule kovin kipeäksi. ehkä. ainakin voisi ihmetellä wanlessin oppeja jonkin edes jollain tavalla hevosenselkää muistuttavan jutun kanssa.

syvät vatsikset treenissä, syvät pakarat venytyksessä, kyllä musta vielä joskus ehjä tulee. pakko, koska mä kattelin eilen estetuntia koivusalossa ja huokailin tuskissani että ootteko te ihan tosissanne pitääkö tulla näyttämään?! ja vähänkö olisinkin näyttänyt ihanasti, miten se pitäisi tehdä.

jos tämän tekstin lukee oikein tarkasti, huomaa että tämä sairastaminen vaikuttaa kyseenalaisesti mun moraaliin. kaikki on nyysitty, ryövätty tai häviämässä. huptit. ei kerrota kellekään.

komparation

2012-01-19T15:05:00.001+02:00

mä huomasin kommenttien vyörystä, että kaikkia kiinnostaa ihan täysillä mun uudet saappaat! niinpä ajattelin kirjoittaa niistä vähän lisää. ojasta allikkoon: ehkä teidän ei enää tarvi lukea yhtään postausta siitä, miten liian lyhyet mun estesaappaat on ollut, mutta nyt te saattekin lukea sitten ehkä hieman hehkutusta siitä joka toinen päivä, miten pitkät ja upeat mun uudet saappaat on. vertailin näitä ensin ihan omaksi huvikseni, mutta tottahan siitä piti pari rakeista kuvaa ottaa yöpaidassa todisteeksi. jos tähän asti ette ole ymmärtäneet sitä liian lyhyet, yhyy -juttua, niin auttaisko tämä?

uudet tuntuu tällä hetkellä vähän turhankin pitkiltä mutta se ei haittaa, koska ne pehmenee käytössä vähän nilkasta, menee kasaan ja siinä lähtee aavistus pituutta. eihän sillä mitään ihan faktuaalista käytännön merkitystä ole. ihan rehellisesti. mutta on siinä lievä ulkonäköpoliittinen ero, onko jalassa 42- vai 50-senttiset saappaat. ja että onko ne saappaat tietysti miljoona vuotta käytetyt vai pakasta vedetyt. käyttömukavuushan vanhoissa kuluneissa saappaissa on huippuluokkaa, muttei tämän tason laatukengissä kurjaa ole uudetkaan jalassa. ja nää uudet niin kiiltääkin :)

ja ehkä saan nyt hetken ratsastella (sitten kun kohta taas pääsen) ennen kuin kulutan nuo puhki. edelliset alkoi jo olla enemmän mokkanahkaa kuin pintanahkaa. mutta toisaalta ne on kyllä niin rakkaudella käytetyt, ja jotenkin niin proot, tiedättekö, saa ehkä vähän ekstrakokemuspisteitä heti kättelyssä kun ilmaantuu paikalle todella kuluneet saappaat jalassa. että toi mimmi on kyllä sitte hieman ratsastanut kun sen saappaatkin näyttää tolta. että vähän molempi parempi, uudet on upeet mutta vanhat on räyheet. en mä niitä vanhoja malta pois heittää, kyllä niillä vielä saa vielä muutamat kokemuspropsit ennen kuin ne hajoaa täysin. enkä mä onneksi oo mitenkään kaheli, kun puhutaan ratsastussaappaista, ei mulla oo vasta kuin viidet. tai siis neljät koska ne yhdet on ihan vaan kumpparit, kuka hullu niillä nyt ratsastaisi. edellinen luettelo mun saappaista on täällä, jos joku tahtoo virkistää muistia hullun saapasnaisen valikoimista.

nyt tässä kun on saanut saappaat levätä pakollisen paussin aikana niin tuli mieleen että ehkä ne koulusaappaat voisi viedä suutarille vähän hoidettavaksi. olisi sitten koko arsenaali hehkeänä käyttökunnossa heti paikalla kun saisin kiivetä takaisin hevoisen selkään. entistä ehompana, ihan kuin minäkin sitten.

ps. jos joku oikeasti lukee ton edellisen saapasluettelon ja huomaa sielläkin peeässän niin sitä ei tarvitse ottaa huomioon.

perfektion

2012-01-17T16:43:00.001+02:00

moikku! vihjailin viime viikolla hyvin bloggaajatähtimäiseen tyyliin, että aiheesta merkkivarusteet saattaisi olla lisää materiaalia luvassa myöhemmässä jaksossa. no nyt on se jakso. täpyytin aiheesta 9 päivää, kirjoitin tinnulle joka päivä pari sivullista täpyytyssähköpostia, klikkailin postin lähetyksenseurannan päivitysnappia kahden minuutin välein ja hetken lyötyä kipitin melkoista kyytiä näinkin selkävaivaiseksi henkilöksi postiin. ainakin kiitoravia jos ei ihan neliä. koska arvatkaa mitä? teidän ei enää tarvi lukea yhtään postausta siitä, miten hanskan estesaappaat on liian lyhyet. ei enää, koska mun uudet estesaappaat on ihan tarpeeksi pitkät!!!

kukkuu!

haluaisitteko, että teidät esitellään toisillenne? ei se mitään, teen sen silti. näissä kuvissa esiintyvät saappaat ovat vetoketjuttomat narusaappaat mustaa naudannahkaa. strategiset mitat ovat koko 5, pituus 50, leveys 35.

heidän kuninkaallisten korkeuksiensa alkuperä on saksalaisen königs-merkin tehtaalla, jossa näitä derby-mallin popoja valmistetaan kieli keskellä suuta. kaupoissa, esim täällä näitä myydään vajaan 600 euron hinnalla pari.

minä tyttö se ostin nämä lähes täysin uudenveroisena huuto.netistä hintaan 30 euroa + postikulut. edes nilkat ei ole painuneet kasaan, hinkkaumia ei ole näkyvissä, ainoat havaittavat käytön jäljet löysin pohjista, joissa oli vähän hiekkaa. varsien sisäpuolella on kuvassakin näkyvästi vähän jotain kosteutta esitetty vuorinahalle, ehkä joku on jopa kerran hionnut nämä jalassa?

muita havaintoja: saappaat eivät ole mitenkään kamalan kovaa nahkaa, mikä on hyvä. silloin ne muotoutuvat omaan jalkaan nopeasti. nahka on kuitenkin sen verran napakkaa, ettei jalustinhihna paina lyhyenäkään sääreen kipeitä kuvia ja ettei varret painu kovasti kasaan. varsien yläreunassa on melko maltillinen koululeikkaus, mikä on myös hyvä, sillä en kauheasti tykkää oikein korkeista muotoiluista. jostain syystä noista hunting strapeista on königsin kultainen logo otettu pois, mutta se nyt ei kauheasti menoa hidasta. varrenleveys 35 on 2 cm leveämpi kuin koulusaappaissani, ja sekin on hyvä, sillä koulusaappaiden kanssa on aina melkoinen äheltäminen ilman vetoketjuja, ja ikuinen pelko siitä että mitä jos nyt olen joko lenkkeillyt tai löhönnyt liikaa ja ne ei mahdukaan. nämä mahtuu, ja eiköhän näillä malta mennä kouluradallekin puhisemaan, jos sattuu käymään niin, että the viralliset kouluratsastussaapakset olisivatkin ahdistavat.

nyt on vain yksi ongelma enää: voiskohan jo kohta päästä aiheuttamaan näihin käytön jälkiä? sana on vapaa: voitte kertoa mulle omin sanoin, miten uskomattoman upealta teistä tuntuu mun puolesta, kun tein tällaisen vaatimattoman löydön :)

slowly

2012-01-13T13:54:00.001+02:00

aion mennä tänään taas uimaan. olen käynyt tällä viikolla kaksi kertaa muutaman kilometrin kävelyllä ja kerran uimassa. toinen kävelylenkki oli huono idea, mutta ei pää kestä kotona kykkimistä. lumipyry ja auraamattomat tiet ei kuitenkaan selkävaivaiselle ehkä paras köpöttely-yhdistelmä. yritän keskittyä kävellessä ihan hirveästi lantioon, etten lipsauttaisi yhtään selkää notkolle, käyhän sekin syvälihastreenistä. otan lyhyitä askelia, ettei tarvisi keinuttaa lantiota yhtään liikaa. en varmaan näytä ihan terveeltä, mutta enhän mä olekaan. kotona istun koneella ja yritän muistaa venyttää piukeita pakaralihaksia aina kun voin, kaksi niistä on erityistarkkailun alla, etteivät ainakaan pahentaisi tilannetta.

uimahallissa käännän nenän kohti kattoa ja laitan korvat veden alle kuuntelemaan kohinaa. selkää uidessa työtä saavat tehdä etureidet pakaroiden sijaan, eikä väsähtäessäkään selkä putoa notkolle. tunsin kuinka muutaman sadan metrin jälkeen olin pitkästä aikaa oikeasti hengästynyt. ihana tunne. olkapää ihmetteli kummallista pyörittelytyötä, mutta tottuuhan se, kun laitetaan tottumaan. uinnin jälkeen keskikroppakin muisti olevansa olemassa, on siellä vielä jotain lihaksia vissiin tallella. kotona lysähdin keittiön lattialle venyttämään pakkomielteenomaisesti niitä piriformiksia ja gluteuksia ja muistelin kuinka joskus on pitänyt etureitensäkin niin hyväksi repiä, että ne vielä melkein 10 vuotta myöhemminkin aina töihin jouduttuaan ilmoittavat olleensa aikoinaan melkein irtipoikki. mahtaisivatko enää kestää hyppypotkuja ja todellisia räjähtävän voiman treenejä.

yritän muistaa aloittaa kevyesti. annan itselleni luvan vain muutamaan kävelykilometriin kerralla, alle kilometri altaassa. ei saa repiä, vaikka hengästyminen tuntuisi miten hyvältä. hiljakseen totutellen, jos vaikka sieltä jostain löytyisi vielä terve selkä, joka sallisi päästä rapsuttelemaan rakkaita hevosia harjanjuuresta selästä käsin.

tuuli vinkuu ikkunanpielissä. tänään olen ihan tyytyväinen, että pääsen lämpimään altaaseen viimaisen lakeuden sijaan. talvikin menee nopeammin ohi, kun ei tarvitse ottaa stressiä hevosen liikutuksesta lyhyiden päivien aikana. saan makoilla kissan kanssa peiton alla kuuntelemassa myrskyä ja ottaa vielä vähän teetä. mun päässä on joku kummallinen päämäärä, koko ajan mielessäni on ollut että maaliskuussa ratsastan taas. siihen olisi vielä aikaa. aikaa parantua, tulla entistä ehommaksi. jos hyvin käy, olen saanut toipilasaikana uuden harrastuksen monipuolistamaan liikkujan kalenteria. lisäksi fysioterapeutin kanssa korjataan vähän muitakin ongelmia samalla hiellä. sitten olenkin parempi kuin koskaan, tasapainoisempi, monipuolisempi ja herkempi. sitten kun.

kyllähän se vähän laittaa mietteliääksi.

shopiti

2012-01-10T19:26:00.000+02:00

uskoisittekohan te tulleenne oikeaan blogiin jos laittaisin kuvia eilen hankkimastani uudesta vaatteesta? se kun ei ole lainkaan musta eikä yhtään vihreä. sen sijaan se kyllä on erittäin lävistyksenesittelykelpoinen, mutta jos kuvissa tissiväliä kerrankin en esittelisi minä vaan jokin varta vasten pestattu mannekiini? que gasp.

ja ihan tätä kuvaussessiota varten sain vihdoin ladattua kamerani akunkin, vain ehkä viiden viikon kuolleisuuden jälkeen. niin tärkeästä asiasta on siis kyse.

se on uimatoppi. olen päättänyt nyt kokeilla, josko uiminen olisi minun kummalliselle selälleni hyväksi. kaikki sanoo että varmasti olisi, mutta no, toistaiseksi juurikaan mikään varma keino ei ole tuottanut muuta kuin tuskaa. aion silti yrittää, ja mikäs sen mukavampaa sitten kuin uuden uimavaatteen kera. päätin tarvitsevani topin, koska noh, noissa narubikineissä nyt on aika turha mennä oikein uimaan uimaan. kokopukua sen sijaan en tuntenut tarvitsevani, koska olen 173 cm pitkä xs-s-kokoinen henkilö, joka on kokenut, millaista on uiskennella vaatteessa, jonka pituus on mitoitettu 155-senttiselle. seuraavalla uintikerralla koen, millaista on laittaa dd-e-kupin asioita s-kokoiseen vaatteeseen ja mennä julkiselle paikalle, mutta mä testasin, kyllä ne siellä pysyy. we hope.

sitten osuuteen nimeltä "kattokaa se on merkkivaate":

melko katu-uskottavaa urheilua, jo ennen altaaseen pulahtamistakin. kaikkihan on tietysti hyviä urheilijoita, joilla on kalliiden merkkien urheiluvaatteita. palataan tähän asiaan vielä lähipäivinä. sitä ennen vuorossa ostospostauksen kiinnostavin osuus:

.... eli "kattokaa miten halvalla". kyllähän aina miinus seitkyt -tangosta saa ostaa vaikkei niin kauheasti olisi rahaakaan. siihen sai kaupan päälle vielä tollasen mystisen pussukan samaa kangasta, se on varmaan tosi tärkeä ja merkityksellinen. ehkä mä laitan sinne mun hoitoainepullon tai jotain.

mä yritän suhtautua tähän huumorilla ja muistaa olla optimisti, mutta kyllähän tässä vähän frusti on iskenyt. kun ei oikein mitään saa tehdä, ja mun normaalielämässä on ihan perusjuttuja reenata reenaamasta päästyään ennenku käy vähän hyötyliikkumassa matkalla reeneihin. nyt mun epänormaalielämässä maataan lattialla ja vahdataan pala kurkussa toisten reenejä. mutta kyllä mä vielä joskus, varppina. koska mulla on jotain, mikä saattaa tehdä siitä sitten entistä kivempaa. palaan asiaan, haha. koittakaa pysyä housuissanne odotellessanne että mikähän juttu se sitten oikein on.

2011

2011-12-28T13:45:00.000+02:00

tästä on tällainen päivitetty versio näköjään, teenpä siis sen. musta tällaiset on mielenkiintoisia ainakin itselle, kun voi vaikka vuoden päästä lukea ja muistaa taas hetken millaista oli silloin. tehkää tekin! tässä siis kerrataan kulunutta vuotta. vuotta 2011 nyt olisi vielä muutama päivä jäljellä, mutta ehkä mä sitten kerron jos joku tähän kirjattu asia ehtii kovin radikaalisti muuttumaan niiden aikana :)

ihmissuhteet:
1. oletko saanut uuden ystävän tämän vuoden aikana?
täytyy sanoa, etten ole ihan varma. olen tutustunut paremmin sellaisiin ihmisiin, jotka olivat ennen vain tuttuja, joten ehkä sitä kautta. ja onhan niitä uusiakin ihmisiä tullut tavattua, on vaan eri asia että onko ne nyt sitten mun ystäviä vaikka usein puheissa onkin.

2. oletko tehnyt jotain tänä vuonna, mitä et ole ennen tehnyt?
muutin ensimmäistä kertaa ihan yksin yksin asumaan ilman kämppiksiä tai avopuolisoita tai perheenjäseniä. ainakin paperilla.

3. oletko seurustellut tämän vuoden aikana?
olen. enkä vaihtaisi päivääkään pois. tai ehkä ne ikävöimispäivät voisi, kun toinen reissaa milloin minkäkin joukkueen kanssa ympäriinsä ja minä kaipaan kotona.

4. kerro pari parasta muistoasi tältä vuodelta?
yölliset keskustelut karkkihyllyntuoksuisen miehen kanssa, se kun luna nukahti ekan kerran mun sohvalle ihan hassuun asentoon, joululahjajekun täydellinen onnistuminen.... äkkiseltään ei tule mieleen mitään ylitse muiden -juttuja, mutta ihania juttuja on kyllä paljon.

5. oletko riitaantunut kenenkään ystäväsi kanssa kuluneen vuoden aikana?
en kenenkään ystävän. parin tutun kanssa on tullut neuvoteltua vähemmän ystävälliseen sävyyn. onneksi ne jutut on pääosin sovittu ja ne ihmiset kuuluvatkin tuohon kohdan yksi mahdollisiin uusiin ystäviin. niistä muista ei ole niin väliä: jos en kelpaa niin varmaan pärjäätte ilmankin. minä ainakin pärjään.

minä:
1. oletko muuttunut paljoa viimeisen vuoden aikana?
en usko. tosi vaikeahan sitä on itse sanoa, mutta en uskoisi.

2. oletko lihonut?
luultavasti vähäsen kun en ole pystynyt treenaamaan loppuvuodesta ollenkaan. en omista puntaria, vaatteet mahtuu mutta ainakin musta tuntuu inhottavan löysältä ja lölleröltä.

3. oletko saanut porttikieltoa minnekään tämän vuoden aikana?
en :D ei ole edes käännytetty mistään ovelta tai heitetty pihalle. toki oon käynyt aika vähän ulkona omasta mielestäni. luin tämän ja huomasin miten kaksitulkintainen lause tuo onkaan :D siis ihan olen pysytellyt oman mieleni sisällä ja käynyt vähän ulkona ihan fyysisesti noin niinkun viihteellä.

4. oletko ollut elokuvissa yksin tämän vuoden aikana?
en tänä vuonna, edellisvuonna kävin kerran ja se oli kyllä aivan kivaa. sai ainakin syödä itse kaikki popparit.

5. oletko ottanut tatuointia/lävistystä viimeisen vuoden aikana?
en, koska rahapula. muuten kyllä. suunnitelmia on molemmista, saa sponsoroida!

random:

1. kuka oli paras uusi tuttavuus?
öhmmmm apua kukahan nyt olisi sitten ollut paras? luna? kummapoika? famke? pitää miettiä.

2. piditkö uudenvuodenlupauksesi?
en kai luvannut mitään. ei tee mieli luvata tänäkään vuonna.

3. synnyttikö kukaan läheisesi?
parikin oikein läheistä ja muutama tuttukin.

4. kuoliko kukaan läheisesi?
ei kovin läheinen.

5. missä maissa kävit?
en missään?

6. mitä haluaisit vuodelta 2012 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2011?
paremman toimeentulon.

7. mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2011?
14.4. ja 19.10. ja joulu.

8. vuoden suurin saavutuksesi?
kertoo varmaan paljon tästä vuodesta ja sen tasapaksuudesta etten keksi mitään suurta saavutusta. kissan hankinta? täydellisyys parisuhteessa? itsevarmuus uudella erikoisalalla?

9. …ja suurin epäonnistuminen?
en tiedä voiko tätä laskea mutta selän kanssa taistelu on ollut aika masentavaa. eihän se sikäli kenenkään vika ole eikä kukaan ole epäonnistunut mutta minä en koe olevani oikein ainakaan onnistunut sen suhteen.

10. kärsitkö vammoista?
ihan tarpeeksi.

11. mikä oli paras asia, jonka ostit?
ehkä se maailman sievin juhlamekko, jota täällä ei olekaan näkynyt. tänä vuonna en ole ostellut kovasti asioita mielestäni. ehkä eniten kiitosta on saanut jääkaappiin silloin tällöin ostettu pekoni.... että jos sanon sen niin en ollenkaan vaikuta surkealta. paras asia jonka ostin vuonna 2011 - pekoni.

12. kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta?
minun parhaan perheeni ja ihanien ystävieni. tietenkin.

13. kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta?
no niiden riitaahaastavien tuttujen.

14. mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
hevoseen edelleen.

15. mistä innostuit eniten?
yllätyslahjojen suunnittelusta ja toteuttamisesta :D

16. vuoden 2011 ihmiset:
äf, perhe, tinnu, mari, kativee, berberi.

17. verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi?
onnellisempi, varmempi.

18. lihavampi vai laihempi?
tätähän jo vähän niinku kysyttiin jo, mutta sanotaan vielä että löysempi.

19. rikkaampi vai köyhempi?
köyhempi.

20. mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän?
töitä -> rahaa -> kaikkea.

21. …entä vähemmän?
sairastaa ja sen seurauksena olla aika surkea ja varmasti raskas.

22. miten vietit joulun?
isoveljen perheen luona vanhempien kanssa piipahtaen välillä omassa kodissa kisua moikkaamassa.

23. jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?
sanoisin että talk to the hand parissakin kohdassa...

24. rakastuitko vuonna 2011?
no tämä on vähän semmonen juttu että hilkulla on minä vuonna tässä nyt on rakastuttu. mutta joo, aina vähän enemmän.

25. kuinka monta yhden illan juttua sinulla oli?
no ei kyllä sattuneesta syystä yhtäkään.

26. mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit?
no varmaan edelleen himym, rillit huurussa, true blood ja miehen puolikkaat, ei taida olla uutuuksia tällä rintamalla. enkä ole kovin omaperäinen.

27. vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan?
tuskin vihaan ketään. suhtaudun varauksella ja kohtelen viileästi ehkä.

28. mikä oli paras lukemasi kirja?
oon lukenut paljon hömpänpömppää ja joitain jopa ihan kirjallisuudeksi laskettavaa, mutta ehkä parhaiten mieleen on jäänyt maggie stiefvaterin ihmissusinuortenkirjatrilogian kaksi ensimmäistä osaa, väristys ja häivähdys, kolmas osa ikuisuuskin on julkaistu ja odottelen saavani sen käsiini henkilökohtaisesta kirjastostani marilta. sanoisin että tuon nuoren kirjailijan nimi kannattaa laittaa korvan taakse. pitää pyydystää käsiin hänen muutakin tuotantoaan.

29. …entä musiikillinen löytö?
no nyt täytyy kyllä sanoa että löytöjä on vähemmänlaisesti. eikun joo! olin helsingissä ihan randomisti semifinalissa katsomassa paria bändiä ja edelleen käyn säännöllisesti toivomassa täällä että keikkalistaan ilmestyisi lähempiä paikkakuntia - nyt näkyisi olevan tampere tulossa mutta mun laskujen mukaan keskellä viikkoa, meettehän horot kattomaan silti upeaa queen seventeeniä! lupaan mukaansatempaavaa tunnelmaa, sitä ei ole helppo luoda - ja te varmaan tiedätte millainen rokkipoliisi osaan olla...

30. mitä halusit ja sait?
mun tekisi niin kauhean paljon mieli kirjottaa tähän jotain tuhmia juttuja. mutta jos pysytään siveellisellä puolella, sain mm. kauan kaivatun kissan, paljon läheisyyttä, oman kodin, aika paljon kaikkea.

31. mitä halusit, muttet saanut?
enemmän töitä -> enemmän rahaa -> enemmän seikkailuja.

32. mikä oli vuoden suosikkielokuvasi?
oon nähnyt ihan todella paljon elokuvia tänä vuonna. lojaaliudesta voisin vaikka sanoa että viimeinen potter, oonhan ikuinen hp-fani.

33. mitä teit syntymäpäivänäsi?
sain lahjoja, pyysin kavereita kylään, join paljon kuoharia ~~minissä~~ stillissä, istuin hukassa ja istahdin rappusissa.

34. ketä kaipasit?
reissaavaa äffää, turun-, tampereen- ja helsingin-kavereita.

35. mikä tai kuka sai sinut pysymään järjissäsi?
äf ja hevoiset ja tinnu ja äiti.

muuta:
1. oletko joutunut tappeluun?
no en kyllä jos ei niitä lasketa kun naapurinpojan kanssa pitää aina vähän nyrkkeillä (ei niitä lasketa). ja sitte tuon kissan kanssa on pitänyt vähän tapella ainakin leikisti. mutta en oikeasti ole tapellut.

2. oletko tehnyt mitään luvatonta vuoden aikana?
enköhän. ainakin ajanut ylinopeutta.

3. oletko juonut ”perseitä”?
ehkä vähän vahingossa.

4. oletko tehnyt jotain, mitä olet katunut kauan jälkeenpäin?
en mitään kauan kaduttavaa. ainahan sitä jotain miettii että pitikö nyt noinkin sanoa/tehdä/tanssia.

ihan vaan selkeesti täyttä höpinää

2011-12-19T17:30:00.000+02:00

jos huomasitte, niin minulla on uusi itserakkaudella kyllästetty banneri. tein sen itse. paintilla. olen niin näppärä etten usko sitä ehkä itsekään! valtaosan kuvista siihen on ottanut mari, joskus jossain. näpersin sitä ahkerasti eräänä päivänä keräillessäni rohkeutta soittaa yhden työpaikan perään. nyt kirjoittelen siitä bannerin tekemisestä keräillessäni ajatuksia hakemuksen kirjoittamiseen.

olin lauantaina guffaw riding teamin pikkujouluissa. on se kyllä luojan lykky että meidät on jostain ratsiopen älynväläyksestä laitettu samaan ryhmään - ollaan ratsastettu yhdessä monta vuotta ja aina meillä on yhtä ihanaa. vaikka atm muut ratsastaa ja minä istun katsomossa itku kurkussa.

en tiedä nimittäin lisääkö tieto tuskaa vai mikä siinä on, että kun saa kuulla että tää on kuules taas tulehtunut tää sun selkä, huomaa kuinka kipeä se onkaan. saa ehkä jonkunlaisen oikeutuksen sille kivulle eikä tarvitse olla reipas ja pirteä ja vähätellä sitä kaikille läsnäoleville. eikä ainakaan viikkoon tule mietittyä että liioittelenko mä nyt tätä että enkö mä nyt voisi vaan mennä ratsastamaan kun oon tänäänkin ihan hyvin päässyt kävelemään.

no tietenkin voisin. se on sitten vaan eri asia että koska seuraavan kerran nousen sängystä jos menen.

niinpä kuurista kuuriin kuljen komein askelin (not), tulehduksesta tulehdukseen, rahat on loppu mutta vaivaisuus ei - vaan ei mun tästä pitänyt kirjoittaa. vaan siitä riding teamista. kuinka meidät on luultavasti ihan randomilla arvottu yhteen (vai onkohan se laskenut siellä oikeasti että tuon ihmisen huumori plus tuon ihmisen huumori plus tuon ihmisen huumori plus tuon ihmisen huumori plus tuon ihmisen huumori = perfect match) ja siitä on syntynyt ehkä maailman ainut naisia laumassa -tilanne, joka ei aiheuta hampaiden kiristystä hetkeäkään koskaan kenellekään. se on meidän oma lauma ja me röhönauretaan ja ollaan ihan hiton hyviä vaikka/koska tiedetään ettei tosiaankaan olla ja me ajatellaan samoja asioita eikä kenenkään tarvi pelätä että mitähän noi ajattelee jos meen silmät itkunpunaisina tallille. on niillä semmoisiakin ajatuksia joita en niin allekirjoita mutta ei kaikesta tarvitsekaan olla samaa mieltä.

ja ihan näin aiheeseen liittyen, en tiedä oikein että mitä teen joulunvieton ja kissan suhteen. kun aina on ollut tapana olla koko päivä perheen kanssa kotikotona tai kuten tänä vuonna isoveljen perheen luona, mutta eihän tuota riiviötä voi jättää koko päiväksi yksin tänne? kai sitä pitää sitten vähän muokata perinteitä sitä mukaa että hyppää vähän edestakaisin.

vähän jännittää näin etukäteen että onnistuuko suunnitellut joulukarkit kun ehkä joskus lähitulevaisuudessa saan aikaan niitä tehdä. tarvisin ehkä konvehtivuokia, mutta se vaatisi kauppareissua - eli saapa nähdä askartelenko niitäkin sitten joskus yötä myöten kun on jo vähän kiire. aiemmin syksyllähän olen paistanut muffinsseja kolmeen asti yöllä salaa ja ilahduttanut samalla naapureita lauleskellessani työn ääressä vanhojen suosikkilevyjeni kanssa kilpaa. nyt ei tarvitsisi piilotella niitä herkkuja keltään mutta voipi olla että aikaansaavuuteni aiheuttaa hieman, noh, viivytyksiä. kuten kaikkeen nykyään, tuntuu että viivyttelen kaiken kanssa niin kauan että olen lopulta ihan pulassa että miten ehdin.

olin muuten kissavahtina viikonloppuna ja söin suurta nautintoa tuntien pöydälle jätetyt mustat karkit. tuntui että niitäkin voisin tarvita ihan itse oman pussin - vaan sekin vaatisi kauppareissun. paitsi että... tietäisiköhän yksi komia poika, mitä on konvehtivuoat? ja osaisiko se myös katsoa onko mustissa karkeissa liivatetta? eeeeehkä en ota riskiä. kauppareissuista tekee aikaansaavuuden heikkouden lisäksi vaikeita se, että kolmekin sataa metriä on pitkä matka kun alaselässä/lantiossa on asioita väärin.

ja tiedättekö miten kivaa on se, kun kylppärin lattia on kostea ja sitten utelias kissa tahtoo välttämättä tukkia sinne nuohoamaan ja sitten se menee märkine tassuineen hiekkalaatikolle ja kömpii sieltä sitten pois ikkupikkuset valkoset tassut täynnä niihin tarttunutta hiekkaa ja levittää sitä siihen kylppärin kostealle lattialle? millä todennäköisyydellä se tekee sen ihan tahallaan tietäen että se on varmasti ärsyttävää?

nyt se tuli syliin, sanoo njä-äy njääh ja hurrurrr ja tahtoo olkapääkissaksi. se on osoittanut ensimmäisiä nirsouden merkkejä eikä kaikki whiskas juniorit olekaan enää uponneet alta aikayksikön. sama se mulle, minä maltan kyllä odottaa muutaman pidemmänkin aikayksikön kupin tyhjenemistä, ennen ei uutta saa. jos vaan jotenkin pystyn niin mielellään olen kasvattamatta kovin nirsoja elukoita. kovasti kun tulee nälkä niin mahtaa kelvata ankkaa kastikkeessakin. sitä odotellessa on ainakin ihan hauska katsella, kuinka se jahtaa omaa häntäänsä emännänjatkolla. häntä on kyllä niin hiton ärsyttävä kun se aina tuntuu olevan askelen edellä ja aina ehtii livahtaa karkuun vaikka olisi kuinka tarkkana ja vaanisi ehdottoman äänettömästi.

vuosikin vaihtuu kohta. tekisi mieli tehdä viime vuodenvaihteessa täytetty kysely uudelleen ja vertailla niitä.

ja katso: kello on taas paljon ja jos nyt muuntautuisi ihmisen/naisen näköiseksi, voisi olla kivempaa kohta saada seuraa. eli eienääyhtäänjumitustakuulitko. paitsi jos ihan vähän tuota yhtä kivannäköistä blogia kurkkaisin......

tunnelmia

2011-12-13T14:10:00.000+02:00

kuljen vuorotellen mandariini ja vuorotellen suihkepullo kädessä kertomassa kissalle että on paikkoja joissa sen ei tarvitsisi olla ja voitte olla varmoja siitä että se on tasan tarkkaan niissä paikoissa 99,9 % hereilläoloajastaan. koitan harhauttaa sitä heittämällä sille palloa, heiluttelemalla naruja ja juoksuttamalla sitä valon perässä, mutta mielenkiintoa näihin ihan liian tylsän sallittuihin touhuihin kestää noin kolme sekuntia, minkä jälkeen on taas mukava mennä raastamaan sitä laturinjohtoa. siis oikeasti, miten ihmeessä mun on tarkoitus saada puhelimeni ladattua enää koskaan?!

sitten sitä alkaa väsyttää, se tulee väkisin syliin ja katsoo silmiin sanoen ihan selvästi että äiti nyt mä haluaisin nukkumaan rakastathan sä mua vielä. haluaa antaa suukon suoraan suulle ja jos mahdollista, kiivetä niskaan haistelemaan hiuksia. kehrustaa niinku viimeistä päivää, leipoo pienillä tassuillaan ja nukahtaa kesken ajatuksen. välillä se herää ja katsoo niin autuaana suoraan silmiin, siristelee ja kiepsahtaa selälleen näyttääkseen sievää valkoista masuaan ja maailman pienimpiä vaaleanpunaisia anturoitaan. kiepsahtaa takaisin pienelle tiukalle kerälle ja jatkaa onnellisia kissanpennun uniaan eikä kumpikaan meistä muista enää millainen termiitti sieltä saattaakaan taas kuoriutua.

öisin se ei voisi päästä tarpeeksi lähelle. kun suuhun ei kumpikaan oma ihminen oikein tahdo sitä päästää, se tyytyy seuraavaksi parhaaseen vaihtoehtoon ja makaa kaulalla, nenä korvassa tai nojaa kasvoihin vähintäänkin 3/4 kropallaan. jos siis osaa päättää, rakastaisiko enemmän sitä karvaisempaa tyyppiä vai sitä jonka kädet haisee aina mandariinille. yleensä niiden välistä löytyy se paras ja lämpöisin paikka, ja samalla voi varmistaa ettei ne ainakaan pääse nukkumaan liian tiiviissä paketissa ja kenties pussailemaan toisiaan enemmän kuin häntä. ja tämä siis kaikki sitten, kun illan rallitusvuoro on päättynyt, varpaille hyökätty tarpeeksi monta kertaa ja kenties ansaittu jäähyvuoro kylppärissä, jonka jälkeen taas muistaa hetken mielistellä.

sen nenä menee punaisemmaksi, kun sillä on apinakohtaus päällä. ja koko selän irokeesi. välillä on vähän vaikea muistaa miksi se olikaan niin hyvä idea haluta kissa. sitten se taas tulee syliin ja on vauvva. sillä on ihan suunnattoman hellyttävä tapa koskettaa tassu(i)lla kasvoja ja kurkottaa suukkoa. en uskalla ehkä kirjoittaa tätä koska se on sama kuin manaisi pieniä demoneja, mutta nyt se on jopa nukkunut pitkiä öitä ja herättää vasta kun on ihan oikeasti nälkä.

ja nälkähän sillä noin muuten on sitten ihan tasan aina. keittiöön päin ei auta edes vilkaista, kun katti alkaa marista käsittämättömän surkeana ruokaa. muutaman kerran se on juossut päänsä seinään saatuaan hepulin raksupussin rapinasta eikä jarrut enää pidä siinä vaiheessa. se syö kaiken mitä sille antaa, ja aika paljon kaikkea mitä sille ei anneta. eilen se haki risottokattilasta omatoimisesti tomaatin ja natusti sitä suurella hartaudella ja metsästäjän ylpeydellä. saipa se maistaa myös grillattua lohta, mikä ei ainakaan alentanut toisen oman ihmisen pisteitä kissan silmissä. pisteitä on siihen koriin kerätty jo pekonilla, kanalla, kananmunalla, juustolla ja varmaan monella muullakin asialla meikäläisen silmän välttäessä. joskus vielä ajattelin että olisin mustasukkainen kissan rakkaudesta, jos se tykkäisikin enemmän siitä toisesta. ei siinä niin käynyt, siis sen mustasukkaisuuden osalta. enemmän kadehdin kissan saamaa huomiota kuin kissan osoittamaa huomiota. tv nimim kyllä minäkin olen sun nöpönenä!!! ja kyllä se taitaa olla meidän molempien tyttö, vaikka ehkä se ennemmin nojaa siihen karvaisempaan suuntaan jos saa valita.

on se varmaan kasvanut ihan hirveästi, mutta kauhea rääpäle se on silti. kaikki muut kissat on nykyään ihan järkyttävän kokoisia pikkukorvaisia pallopäitä (ne on kasvanut, ei varmasti ollut ennen niin isoja!) ja esim. pentti on melkoisen hanitoon elukka. siis ainakin näääääin isoo! vaikka pari kuukautta sitten sekin oli aika pieni koira. hevoset ei kyllä ole kasvanut, eikä oikeasti isot koirat. tyyne ainakin näyttää talvikarvassaan ihan ponilta. 162 cm korkealta ponilta toki mutta ponilta silti.

kertaakaan tuo marinamarinavalitusvalituseläin ei ole nukkunut raapimispuunsa pesissä. ei kerkiä kaikelta sylissäleipomiselta. joskus kun on kuuma, se menee sängyn vieressä olevaan kantolaatikon alaosaan fleeceviltin päälle. tai jos ihmiset oikein kääntyilee ärsyttävästi. mitä itsenäisyyttä! kannustan kovasti moisia pyrkimyksiä.

sen suurin aarre on/oli marin lahjaksi tuoma turkispallo nimeltä tupsu/pörrö. sen suuhun ottaminen laukaisee pikkukissassa jonkun alkukantaisen metsästysvietin, laittaa korvat luimuun ja vauhtia töppösiin. tällä hetkellä tupsu/pörrön sijainti on tuntematon, joten joutunemme sijoittamaan 1,50 € uuteen heti seuraavan citymarketin-visiitin yhteydessä, jos sattuu olemaan liikkeella faunattaren aukioloaikaan. tai ehkä vähän enemmän euroja pussilliseen tupsu/pörröjä. sen hukassaoloaikana tuntuu nimittäin saaneen hypätä entistä enemmän karhaamassa kovapäätä pois kielletyiltä paikoilta. jos siis olisi varatupsu/pörröjä kaapissa, voisi säästää hermojaan edes vähäsen. kaikki muut lelut ovat säännöllisesti sängyn alla piilossa, enkä jaksa joka hetki olla niitä vinoilevan ristiluuni kanssa olla sieltä pyydystämässä. kyllä nekin kelpaa leikkikaluiksi mutta ei se kissakaan ole niitä sieltä hakemassa.

mulla on miljoona kuvaa puhelimessa ja kamerassa, mutta mulla on myös keuhkoputkentulehdus eikä lainkaan energiaa hoidella niitä koneelle. kisu on kolme kuukautta ja kymmenen päivää vanha. iso tyttö jo. ehkä kohtapian se oppii mitä se ei tarkoittaa kun se emäntä kailottaa sitä kaiken aikaa, että pitäisikö siihen vaikka jotenkin reagoida. (toim.huom. tehokkaampi on kyllä suhauttaa tssssss, se varmaan luulee nimensä olevan ei.)

olen kyllä huomannut itsessäni ja kissanpennussa niin mahdottomasti yhtäläisyyksiä. minäkin nukkuisin vain sylissä jos saisin, kehrään silitettäessä, tuijotan onnellisena rakasta ihmistä ja pyörin rasittavasti jaloissa jos olen ollut yksin liian kauan. tahdon aamuhaleja ja -suukkoja ja mieluiten leikin siellä, missä ihmiset ovat. minullakin on vihreänkirjavat silmät ja vaaleat karvat ja pieni suu josta kuuluu marinaa. sen sijaan en tykkää kantaa asioita suussani, en saa apinakohtauksia useita kertoja päivässä, en halua laittaa nokkaani sinne minne se ei kuulu enkä valita ruoan vähyydestä. usein myös opin asioita kerrasta. enkä piilota asioita ihmisten kenkiin.

eikä mun varpaat ole yhtä söpöt.

yhden naisen sairastupa

2011-11-30T11:06:00.000+02:00

onko ketään muuta ikinä ihmetyttänyt se pieni ristiriita, että lääkäri kirjoittaa revähtäneiden nivelsiteiden kohdalle vähättelevän kuuloisesti "nyrjähtänyt nilkka" mutta sitten joku perusflunssa saa mahtipontisen ylähengitysteiden infektion?

meinaan vaan että mun hyväksi paketoitu nilkka on kyllä vaihteeksi nyrjähtänyt mutta musta sen kipeystila ansaitsisi jotain pompöösimpää. eikö voisi olla jotain ligamenttiruptuureja?

tällä hetkellä tuntuu kyllä siltä, että on tää perusflunssakin ansainnut uljaan nimensä. kiitos vaan kaikille kolmelle ihanalle miehelle, joita saan kiittää tästä kokemuksesta. kahden pienen veljenpojan ja yhden vähän isomman nuhanenän tauteja tuli hoidettua viime viikolla ja sen siitä palkaksi saa.

blogi on kyllä ihan hyvä sairauspäiväkirja, siitä näen olleeni viimeksi kipeä kesäkuun alussa. nilkkoja ei täällä ole kehuttu kai muuten kuin pelkotilojen merkeissä, mutta tulipa kokeiltua sekin pitkästä aikaa.

yay.

oukkidoukkinen

2011-11-21T01:36:00.000+02:00

välillä tuntuu, ettei tapahdu kauheasti mitään. sitten kirjoitin listan asioista, joita olen tehnyt syys-loka-marraskuussa ja se oli aika pitkä. olennaisinta mun tämänhetkisen olemisen kannalta on kuitenkin se, mitä en ole tehnyt. en ole ratsastanut kuukausitolkkuun, en sen jälkeen kun oli jo pakko luovuttaa, kun lähipiirille alkoi riittää loputon kipu ja surkeus vartinkin urheiluhetkestä. kaikki muukin liikunta on jäänyt samasta syystä. mun selkä on ollut niin kauan kipeä etten enää oikein muista millaista se oli kun voi lähteä kaupungille murehtimatta että pääseeköhän vielä kävellen kotiin vai pitääkö soittaa taksi. ja mä siis asun keskustassa.

en ole osannut siitä kirjoittaa kauheasti enkä kauheasti jaksa siitä jauhaa muutenkaan. ratsastavat kaverit tietää huonon kunnon siitä, että tyyne on kaivannut kauheasti ulkopuolisia liikuttajia tänä syksynä, jonka piti olla suuri ratsastussyksy. ties montako valmennusta piti olla per viikko. no eipä ole paljon ollut. perun säännöllisesti kaikki vakiotuntini ja näen kurjia unia siitä, miten hevoset kangistuvat, suorastaan sairastuvat ja ainakin muuttuvat kauheiksi raivopäiksi virikkeiden puutteessa. tosiasiassahan ne kangistuu ihan tyytyväisenä pää heinäpaalissa.

ehdotin vasta lapsen saaneelle tinnulle kisaa siitä, kumpi pääsee ennemmin hevosen selkään. veikkaan vastustajaani, kerta kerralta jäsenkorjaajalla selviää, miten hankala vaiva onkaan kyseessä. ei vakava, mutta kipeä ja hitaasti korjattavissa. alkaa jo olla sellainen olo että what ever. kopukka myyntiin ja pitsiä nypläämään. se olisikin varmaan aika haastavaa etenkin pienen kissan nähden. kissan, joka by the way on ihan uskomaton riiviö. kunnes väsähtää ja on maailman suloisin ja kietoo molemmat omat ihmisensä pikkuruisen pikkupikkuvarpaansa ympärille. sylissä se nukkuu tälläkin hetkellä ja kerää voimia sitä varten, että nousen tästä hammaspyykille ja menen nukkumaan. sitten on aika löytää sisäiset demonit.

täällä ei siis sen kummemmin kirjoitella treenipäiväkirjoja. ehkä siitä voisi kehittää urheilulajin, että etsii kaksi kertaa päivässä joka paikasta kissan suosikkilelua, koska olisi kiva, jos se viihdyttäisi itseään jollain omalla lelullaan eikä esim. kaikella epäsallitulla.

mitäs vielä. eipä ehkä mitään, paitsi... oon aika tosi iloinen yhdestä jalkapalloiluun liittyvästä päätöksestä, joka tehtiin perjantaina. talvella on kylmä ja yövuoroaikaan pitää palella. uusi twilight loppui hyvin, se olikin ehkä ainut kohteliaisuus siihen liittyen. kahvi on loppu ja mua on kielletty ostamasta lisää. kookaupoissa on viennetat eurolla ja semmoisen syömiseen kaksin menee noin 10 minuuttia jos ottaa rauhallisesti. suihkepullo on kiva kaveri. eteisessä on iisoo pahvilaatikko, joka pitäisi viedä pois. robb oli kauhean pieni. huomiseksi luvattiin kai lunta. huomisesta tulee pitkä ja tylsä ja löytänenkin itseni illalla tuijottamasta tippa linssissä kateellisena guffaw riding teamin estetreeniä.

ynnä muita tärkeitä juttujuttusia. oon alkanut sanoa oukkidoukkinen siinä missä ennen sanoin ookoo. se herättää joissakin henkilöissä hilpeyttä. ettäs tiedätte.

pee öö pee ii

2011-11-10T17:08:00.001+02:00

uusi turkisasusteeni on saapunut. näitä on toivottu, joten kiittäkää toivojia kuvaspämmistä. voisin veikata ettei tämä edes lopu kovin äkkiä?

näissä ensimmäisissä kuvissa on pieni vauvakissa joka asuu vielä sisarustensa kanssa nurmossa.

ja tästä eteenpäin kuvissa on termiitti nimeltä ~~pöpi~~ luna joka asuu seinäjoella naarmuisen emäntänsä kera.

osan kuvista on ottanut mari (ne hyvät) ja osan (pokkarisalamaräpellykset) yours truly! tätä kirjoitettaessa ~~pöpi~~ luna makaa hartianlämmitinkissapuuhkana, which is nice. emäntä miettii, pitäisikö sille olla oma tunniste, vai meneekö se kaikkien muiden eläinten sekaan?

luna sanoo kaikille faneilleen miu! hanskan päässä soiva jukeboksi sanoo pee öö pee ii pee-öö-pee-ii pöpi!

is decorative

2011-11-02T13:31:00.000+02:00

olen varmaan sataan otteeseen maininnut kuinka täällä mun somassa keskustaluukussani on pelkkiä valkoisia kuutioita ja kissoja. kissoja olen kuvannutkin, valkoisia kuutioita ehkä vähemmän. koska no, ne on valkoisia kuutioita. sen verran tekin jo ehkä tiedätte, että saatan olla hieman pakkomielteinen joidenkin asioiden suhteen ja ne valkoiset kuutiot ovat joutuneet tämän kämpän ocd-jutuksi. minä ja mun valkoiset kuutioni olemmekin ehkä lähipiirin rakastavan kuittailun kohteina kasvaneet entistä tiukemmin yhteen, ja luulen että tämä pohjoismainen minimalismini (lue: pakkomielteeni) saa jatkoa myös tulevissa kodeissani.

kissajutuista sen sijaan en tunnusta pakkomielteileväni. niitä vaan tulee jostain. oikeasti. kaikki vaan aina ostaa mulle kaikkia kissajuttuja. tänne on edellisen kissaesine-esittelyn jälkeen ilmaantunut kaksi kissamaista taulua seinille.


siis voi ie kuinka tuloonen voi olla toinen!

siinäkin on kissa noiden tissien lisäksi.

jostain niitä vain tulee! eikä kissajuttuset ole ainoat lisääntymään päässeet asiat täällä, sillä eräänä päivänä ihana äitini löysi näin kaunista muotokieltä puhuvan kellon ja osti sen minulle:

siis miten täydellisen ihana se voi olla?! siinä on yksi huono puoli tosin. noin niinku kelloksi. kun ei se oikein osaa tuota aikaa kauhean hyvin. se edistää melkein 5 minuuttia viikossa, mikä on ehkä hieman huono ominaisuus. ehkä. mutta se kompensoi sitä olemalla ihan hirveän ihana! jaksoin pari kuukautta toivoa että se rauhoittuisi siitä, kunhan kotiutuu. ei olisi niin kamala kiire aina. mutta ei se ehkä rauhoitu. en osaa päättää, mitä sille tekisin. suhtaudun tunteella kuutioihini.

eilen tilasin intternetin ihmeellisestä maailmasta kuitenkin ihan uudenlaisen sisustuselementin. se ei ole kuutiota nähnytkään, ainakaan ennen kuin muuttaa tänne tuon ensimmäisen kissataulun alle katselemaan raheja ja muita uusia asuinkumppaneitaan. valkoinen se on kyllä, vaan ei ykkösvalintani, sillä se kaikista hienoin myytiin loppuun ennen kuin ehdin saada rastin ruutuun että tah-don. mutta on sekin silti kiva. se näyttää oikein mukavalta ja toivon mukaan hoitaa hommansa pätevästi. tulis jo, tarvetta nimittäin olisi jo sunnuntaina.

zooplus

sen tehtävä on olla pehmoinen ja suojaisa ja hauska. lisäksi kerätä uskomaton määrä valkoisia, punaisia ja mustia karvoja. aloittaa saa heti kun tulee, ja eiköhän me yhden pienen tytön kanssa keksitä paljon hauskuutusta myös pakkausmateriaalista. olen antanut itseni ymmärtää, että sellaiset pienet ja karvaiset saattavat olla kovasti kekseliäitä leikkikalujensa suhteen.

too close

2011-10-21T13:21:00.001+03:00

otin tiskausseuralaiseksi tässä yksi päivä 3 doors downin self-titled albumin. löysin sieltä jotain sopivaa. niin kovin sopivaa. se sai ajattelemaan. ei sillä lailla naisellisesti yliajattelemaan ja viipaloimaan asioita liian pieniksi siivuiksi. vaan miettimään, miten joku osaakin esittää sen mielessä pyörineen jutun näin kauniisti ja oikein.

koti on se paikka, jossa saa rentoutua, jossa on niin hyvä ja lämmin. jossa ulkomaailman surina ja paine katoaa ja muistaa taas, mikä on tärkeää. jossa voi unohtaa muiden mielipiteet ja olla peittelemättä oma itsensä. jossa voi laittaa silmät kiinni ja tietää olevansa oikeassa paikassa, missä sitten onkaan.

ja siellä tuoksuu irtokarkkihyllyltä.

kuume

2011-10-17T18:24:00.000+03:00

kuume polttaa sisuskaluja. mihinkään ei voi keskittyä. katse harhailee työstettävästä tekstistä ja ajatus juoksee ihan muualla. kuuntelen tuhinaa selkäni takaa ja mietin, millaista olisi kääntyä ja nähdä kaksi maailman suloisinta asiaa samassa silmäyksessä.

jos se toinen olisi kissa.

harmaa kissa. tai semmoinen kilppari. tai kyllä mustakin voisi olla. tai ruskearaidallinen tai muuten vaan kirjava. kun se vaan olisi oma kissa joka asuisi täällä omassa kämpässä. rakastan rakastan sydämeni pohjasta vanhaa kissarouvaani nimeltä kissa, mutta kun se ei asu täällä. ja äiti sanoi että ei se suutu vaikka haisisin aina kotikotona käydessäni toiselta kissulta. se olisi vain onnellinen yhden oman ihmisensä vierailusta.

ja ehkä minä en menisi ihan niin pieniksi palasiksi kissa-kissan päivien käydessä vääjäämättömästi vähiin. yli 16 vuotta se on kuunnellut surut, murheet ja onnet, ja saa kuunnella elämänsä loppuun saakka, mutta minulla olisi joku toinenkin karvakorva, joka lohduttaisi, kun joskus tuota maailman parasta kuuntelijaa ei enää olisikaan.

peanut on kylässä

sitä paitsi mun sisustukseen sopis ~~aika~~ hyvin kissa. koska kaikki muutkin jutut täällä on joko valkoisia kuutioita tai kissoja. ja ikkunalaudat on leveät kissujen istuskella. siellähän niiden muiden kissojen joukossa olisi ihanasti joku vähän eläväisempikin yksilö. kuten keväällä, kun täällä oli suloisia vieraita.

penny-patsas telkkarin päällä

ja kun se nyt vaan on niin kuin ystäväni kissanainen, neljän mauskulaisen onnellinen omistaja sanoi: en minä voi olla ihan kokonainen ilman kissaa. teen töitä kotoa, mikä olisi parempi työkaveri kuin hassu kissa? nyt kun vielä löytyisi se oma. se joka tulee ja sanoo miu, vietkö minut kotiin?

järjen ääntä vielä kaivattaisiin. se joku joka sanoo että ei tarvi tuoda kotiin 7-15 kissaa siltikään, vaikka äiti sanoo hae kissa, tinnu sanoo hae kaksi kissaa, mari sanoo hae kissa, kissanainen sanoo hae kissa, äf sanoo hae kissa, käly sanoo hae kissa jne. mitä jos ne kaikki haluaa tulla tänne ja mun pitää valita niistä vaan yksi?

mutta ei kai tässä kauaa pääse kissatta vanhenemaan. en malttaisi odottaa niitä sydämen halkeamisia, kun kämppään tulee sata kertaa enemmän söpöyttä - ja jos tiedätte miltä me muut täällä aikaa viettävät näytetään niin tiedätte ettei sitä ihan kauhean vähän ole nytkään. kiss kiss, missä olet?

a. a. a. a.

2011-10-11T13:43:00.000+03:00

sain hemulilta blogitunnustuksen. kiitoksia vaan :) fellow välimerkinrakastajat: mä tiedän. nevermind.

1. lempiruoka: tekee mieli luntata jostain. en mä oikein tiedä. apua mulla ei oo lempiruokaa! eiku hei nyt mä keksin, intialainen! semmonen oikea. vaikka se mitä söin sanun kanssa espalla kesällä. siinä oli okraa. nams. aion tänään esittää laittavani intialaishenkistä ruokaa ihan omasta päästä keksimälläni ohjeella ja mun liitutaululla lukee "röda linser". eli unohdan hakea linssejä matkalla kehonhuoltoon eiku spiralssiin ja soitan että kuule mitä jos toisitkin pizzaa.

2. lempimakeinen: ömmm vaikka semmoset candy kingin mansikka- ja omenapötköt. en muista niiden nimiä, mutta semmoset kaapelit. niissä ei ole liivatetta :) ja tietenkin valkosuklaatwix. niitä ei ollut enää lähikaupassa. oon siis syöny ne kaikki.

3. lempiluettava: tällä hetkellä varmaan pratchettit. aikavaras on ihan loistava! mä haluan susaniksi susanin paikalle. tai en, koska otan ennemmin 75 kiloa futislihaa kuin mitään taiteilijamaisia aikoja.

4. mieluisin tapa tehdä käsitöitä: ööö lasketaanko leipominen? kyllä mä ompelen mieluiten mutta viime aikoina aika vähälle on jäänyt, kun mun ompelukone tapaa aina muuttaa säännöllisin väliajoin kälyn luo asumaan muutamaksi vuodeksi (säännöllinen väliaika = saan koneen takaisin, kavennan yhtä paitaa ja luovutan koneen takaisin kälylle 3 vuodeksi). mulla on yhdet joululahjalapaset kesken ollut jo viime joulukuulta, vieläköhän se yks taiteilija tarvii ne? (edit: äiti onkin tainnut purkaa ne ja neuloa äffälle niistä sukat, sori kitaristi :D)

5. lempielokuva: jos vaikka inception. se oli tosi jännä. olin kattomassa sen ensin elokuvissa yhden erittäin jännittävän seuralaisen kanssa ja sitten myöhemmin olen nähnyt sen sohvalla maaten maailman parhaan patterin selän takaa. oon kyllä nähnyt tän kuluneen vuoden aikana enemmän leffoja kuin ehkä ikinä, koska se patteri + sohva = aika hiton ihana homma, joten täytyy sanoa että vaikea on valita. ikisuosikki on tietenkin shanghai noon. ask me if i give a shit! jackie ♥

tää kuuluisi taas jakaa x määrälle muita bloggaajia. mutta mä teen taas perukset ja jaan tämän kaikille niille, jotka tuntevat tarvitsevansa sellaisen! kaikilla mun kavereilla on ihanat blogit, ja mun kavereiden blogit on tossa sivupalkissa, niin ottakaa te vaikka semmoset jos tahdotte :D

sillä aikaa mä jatkan reseptin hiomista. pitäis varmaan olla ennen aloittamista edes suunnilleen selvillä että mitä aikoo tehdä.

eikä tässä ole mitään normaaliuteen viittaavaa

2011-10-06T17:41:00.001+03:00

mä tässä vähän mietin. että kun mä kerran lähetän sen futislihan kavereiden kanssa saksaan maistelemaan olusia ja katselemaan ihania miehiä futisstadionilla, niin eikö sitten olisi ihan vaan reilua, että mä saisin itsekin käydä sillä aikaa vähän ihastelemassa kuumia miehiä. tai siis sitä yhtä kaikista kuuminta. kai te jo tiedätte.

from www.machinehead1.com

robb tulee tampereelle. samalla mä voisin yhdistää maailman kuumimman miehen tapaamiseen...

1. treffit alinoren ja herra hoon kanssa edit: ja sarpin!! sarppiiiii!
2. yöpymisen maailman söpöimmässä puutalokämpässä hos sanuska
3. herkuttelutuokion jossain herkkuherkkuintialaisessa ravintolassa kenties kovinkin horoisassa seurassa
4. yhden tuolloin oletettavasti tuoreen isän ja kenties hänen jälkikasvunsa kohtaamisen (emmä muista koska se vauva on laskettu tulevaksi mutta eiköhän se sillon jo ole)
5. mä keksin varmasti tähän vielä jonkun muunkin hyvän syyn.

niin että eikös ole ihan hyvin perusteltu? oikeastaan yhden hyvän keksin vielä:

ja alinore voi sitte pidätellä mua etten mä karkaa mr flynnin kanssa naimisiin.

oman elämänsä hiusmalli

2011-09-29T18:56:00.000+03:00

tää kävi karvanpoistossa. ja huollattamassa muitakin pään alueen karvoja. kyllä nyt kelpaa leipoa herkkuja lauantaiksi. tänään saankin viettää aikaa kello kymmenestä yöhönpäin kädet taikinassa. ylläreiden järjestäminen saattaa olla paikoin hankalaa, mutta ehkä niiden eteen voi silloin tällöin vähän nähdä ekstravaivaa.

kävin ruokakaupassa ballerinat jalassa. ehkä täällä vielä hetken tarkenee.

knit

2011-09-23T21:51:00.001+03:00

hei tänäänpä onkin formal friday. kyllä mä aina välillä muistan että se on! vielä kun muutkin muistais, wink wink :) houkuttelin marin kylään kertomalla nousemassa olevasta sämpylätaikinasta ja ehdittiin me pyörähtää ulkosallakin nauttimassa pikaiset mochaccinot ennen kuin piti taas kipaista tallille katsomaan mustaa tammalaumaa. on ne. ihania mutta rasittavia. mutta ihania.

kerkesin päästä myös vähän olemattomista rahoistani, kun piti käydä vilkaisemassa, mitä vilassa olisi tarjolla. no siellä oli season sale -tangossa jotain vihreää kympillä. kyllä sitä melkein oli sovitettava.

ja kuten alta näkyy, olihan se tuotava kotiin. ihana muovineule, lämmittää varmaan tosi paljon talvella. mutta jos nyt kerran kympillä jotain ostais. mä kun en mitenkään noista neulemekoista.... saako muuten sanoa, että noista sukkahousuista on meinannut jo tulla värikriisi. siis kun päällähän ei voi olla mustan kaverina kuin ehkä yhtä väriä, muuten on kirjava. ja harmaahan on väri. mutta ehkä se menee mustavalkoisen huivin kanssa juuri ja juuri. vihreä olisi jo ihan liikaa. tv. nimim. en ole mitenkään ocd näissä asioissa.

sukkikset on kyllä kivat vaikka onkin osittain harmaat. sopii ainakin tuon ostoskassin kanssa yhteen jos ei muuta. ja kun vetskarit on hopeanväriset niinkuin metalliosien täytyy olla, niin ehkä ne voi vaikka olla keskenään vähän naimisissa. uuden vihreän neulemekon kanssa ei kyllä noita voi pitää. instant värikriisi.

nyt kehitän jonkun toisenmoisen kriisin näin perjantai-illan kunniaksi. vaikka semmosen että kuinkahan aikaisin pitää herätä jos meinaa olla huomenna estekisoissa ajoissa hevosen selässä ja sitte semmosen että osaakohan se yksi poika olla hys hys huomisessa kaudenavauspelissä. iiks! jänniä aikoja!

mind.your.own.

2011-09-20T12:10:00.000+03:00

välittämiskohtaus kerran vuodessa on ilmeisen olennainen osa ulkonakäymistä tässä kaupungissa. ainakin minun kohdallani, kummasti kaikki muut saavat pääosin pitää asiansa ominaan. viikonloppuna kohtasin taas henkilön, jonka kanssa olen viimeksi jutellut enmuistakoska-eikäniinväliäkään, ja jolla oli suuri tarve välittää minusta niin paljon, että työnsi lusikkansa siihen soppaan, jonka pitäisin kaikista mieluiten ihan kahdenkeskisenä. vinkki: jos sinulla ei ole tietoa asioiden tilasta, mutta sinusta on mukavaa olla dramaattinen ja avulias, ~~painu vaikka helvettiin~~ pidä toki mölyt mahassasi ja asiat omana "tietonasi". yöllä viiden jälkeen multa kysyttiin vilpittömän hämmentyneesti, miksi tytöt oikeastaan on kavereita keskenään. ihan yhtä vilpittömän hämmentyneenä en osannut vastata. ja samaa hämmennystä olen jatkanut miettimällä siitä lähtien, mikä siinä on, etten vain osaa sanoa ihmisille jo siinä tilanteessa että kuule kun tämä asia nyt ei ihan kauheasti taida sulle kuulua. toki sillä dramaattisuuden asteella, millä asiat alunperin esitetään, voi olla vaikutusta. "oi ei etkö sä tiennyt tästä?!?! voi siis anteeksi kauheasti en tarkottanu sua satuttaa!!!" olisi voinut kuulostaa hieman eriltä, jos heti kättelyssä olisi tullut mainituksi, että niin muuten sitä tietoa ei pahemmin ole kellään keskusteluun osallistuneella, luuloa senkin edestä ja oletuksia, niin niitä oletuksia, ihmissuhteiden ja hitto soikoon maailmanpolitiikan syöpäläisiä, niitä kyllä riittää.

sunnuntaina ajelin kohti punaisen pounin tallia ja auton soittimessa soi just one more. villains tuntui osuvalta.

i hear the rumor mill is turning. to try and stop it is a waste of time. who fucked who will be on the front page, the local air is thick with painted lies - truth in disguise. when you go out they'll be watching (eyes on you), i feel them all around. come tomorrow and they'll all start talking, in this little town - now watch me drown. accusations and assumptions will fill you up and start to cloud your mind. the room is filled with stagnant conversation, i see right through it with discerning eyes, beyond the lies. ---- still my life is all the same.

vielä toinen vinkki: jos olet jokseenkin epävarma siitä, kuuluuko jokin asia sinulle, voit vaikka aloittaa miettimällä, koskeeko asia kenties sinua vai joitain aivan muita henkilöitä. jos niitä jälkimmäisiä, lähtökohtana voitaisiin vaikka pitää sitä että mind your own gddmn business. toiseksi, jos sinulla on jotain, minkä koet kauhean tärkeäksi kerrottavaksi, tutki ensin mielesi sisältöä ja arvioi, onko siinä tärkeässä kerrottavassa todella jotain kerrottavaa, vai onko sisäinen tarpeesi päästä vähän sörkkimään toisten ihmisten asioita vain niin voimakas, ettet voi vastustaa tilaisuutta sekoittaa ajatuksia oletuksillasi. jos jälkimmäistä, mind your own. jos ensimmäistä, harkitse uudelleen, harkitse vielä kerran ja ehkä kolmannenkin mielellään ihan selvinpäin, ja siltikin, mind your f'ing own.

mutta kyllähän kieltämättä aina tuollaisen välittämiskohtauksen jälkeen tuntuu aika hiton ihanalta löytää vierestään se ihminen, joka välittää vilpittömästi, se jonka ei tarvitse sitä joka päivä sanoa, koska on joka päivä läsnä. joka päivä.

ensi vuonna tähän aikaan aion otsikoida vastaavan ketutustekstin "ei tartte auttaa". jäämme odottamaan mielenkiinnolla. viime vuotinen oli cared for, fyi. itse asiassa välityskohtausten väli on tällä trendillä hieman pidentymässä, mahdollisesti seuraavaa voimmekin odottaa vasta loppuvuodesta 2012. tai ehkä jo ensi viikolla!

sketchy

2011-09-15T16:20:00.000+03:00

mulla on enemmän luonnoksia suhteessa julkaistuihin teksteihin kuin laki sallii. lähinnä ne koskee ratsastusta. sitä että haluaisin kirjoittaa treeniblogia mutta en usko että kukaan jaksaisi lukea niitä. ja sitten niitä treenijuttuja. kai ne sitten saa olla tuolla luonnoksissa että voin itse niitä lukea. maanantaina hyppäsin ihan_oikealla_estehevosella ja jäin haluamaan lisää samanlaista. jos vaikka oppisi käyttämään sitäkin eläintä. ilmoittauduin sitten tallikisoihin sotaratsulla, toivon salaa ruusuketta. sitä hevosta mun sentään pitäisi osata käyttää. taas tää pitäisi osata -homma, koska olen ratsastanut ja kisannutkin paljon tuolla ihanan häjyllä tammalla, ajattelen että nyt meidän pitää osata ja nyt me näytetään ja sitten menee ihan penkin alle. tyynellä en edes uskaltanut ajatella osallistuvani, alin korkeus 70 cm tuntui korkealta siihen nähden että en edelleenkään tule hypänneeksi omalla estetykilläni juuri.... noh, koskaan. mutta mä meen sillä sentään matkaratsastuskisoihin lauantaina, niin saan sitten sanoa että oonpas kisannut, kattokaa vaikka.

kaiken harrastukselta ylijäävän ajan voisinkin mieluusti käyttää suunnitellen leipomuksia. oi ja voi minkälaisia leipomuksia aionkin kehittää upean kälyni kanssa parin viikon päästä koittaville hipoille, ja voisko jo kohta aloittaa? taidan tyytyä leivän leipomiseen vielä hetkeksi, mutta kyllä ensi viikolla täytyy ehkä tehdä joku testierä edes jostain suunnitelmissa olevasta. siis niistä bileistä tulee niin om ja nom, eli syödään ite niitä kakkuja sitte jonnekin 15. päivään asti, kun kaikki tulee kuitenkin vaan kaljapullojen kanssa ja ehkä hauksii vähän sipsejä jos joku sinne hankkii sellaisia.

mun pitäis ehkä ottaa joku havainnollistamiskuva mun tänpäiväisestä työskentelyasennosta jotta näkisitte, miten uskomaton ergonomiahuippu osaan välillä olla. jos löydän kameran, voisinkin nyt säätää hetken sen kanssa (että varmasti tulisi kiire kauppaan ja laittamaan lasagnea).

erityisesti tuo jalkatukena toimiva hyllynreuna on tosi jees, kun siitä tulee sellaiset ihanat melko syvät painaumat jalkapohjiin. whee! kukaan ei ole jaksanut pedata sänkyäkään, mutta ei se haittaa koska se päiväpeitto on aika liukas, niin varmaan olisi vielä vähän kauheampi asento.

hah, nyt aion julkaista tämän vaikka mikä olisi. pitäisi miettiä vähemmän ja kirjoittaa enemmän. ja laittaa ruokaa ja ehkä leipoa leipää. ja ennen kaikkea juosta sinne kauppaan ostamaan sipulia ja valkosuklaa-twixiä.

futisviikonloppu

2011-09-10T15:39:00.000+03:00

yks molottaa ja toisiin sattuu

wag

semi jeejee!

kyllä tietää elävänsä jalkapalloilijoiden keskellä, kun saa juosta joka päivä pelejä katsomassa. itse en ole koskenut palloon koko vuonna ja siitä huolimatta hajalla on selkä, lonkka ja olkapää. mokkatsiino pelastaa useimmat pelit, eikä hyvästä seurastakaan ole haittaa :) onneksi kohta alkaa futsal-kausi. tai ei ihan tarpeeksi pian. vaikka eiköhän sitäkin taas ehdi sitten manata, että onpa kiva laji niin.

hanska-tätiä vähän väsyttäisi mutta ei kai auta muu kuin lähteä vähän asioille joihin ei liity yksikään hevonen eikä jalkapallo. ainakaan nyt ihan heti. myöhemmin ehkä punainen pouni.

siivouspäivä

2011-09-06T18:59:00.001+03:00

kaikki varmasti tietää, mistä tunnistaa siivouspäivän? no siis tietenkin siitä että tekee kaikkea ihan muuta kuin siivoaa. yleensä miettii ensiksi ehkä jopa tuntikaupalla että kun pitäis. sitten ehkä jo liikahtaa vähän siihen suuntaan että aloittaisi, mutta keksii kuitenkin jotain muuta tekemistä. tai vaikka joku soittaa että ehtisitkö vähän kahvelle. no tietenkin ehtisin, mullahan on siivouspäivä! sitten siellä "kahvilla" voi pyöriä esim. viisi tuntia, unohtaa siinä samassa mennä jumppaan (kyllä se kaupoilla kiertely käy liikunnasta, right), käydä vähän ruokakaupassa täysin pökertyneenä ja päättää hetken mielijohteesta leipoa vähän piirakkaa. sitten kotiin päästyään voi taas muistaa että niin joo, siivota pitäisi, teenpäs nyt vähän näitä kirjanpidollisia toimenpiteitä, juttelen tsätissä ja......... niin, pitäis siivota. kirjoitanpa aiheesta blogiin. sehän ajaa lähestulkoon saman asian.

sitä paitsi peräänkuulutan edelleen sitä henkilöä, joka täällä on käynyt sotkemassa. itsehän en ole moisesta vastuussa. jos siis tiedät jonkun, jolla on tapana käydä heittelemässä mustia vaatteita punaisille sohville, levittelemässä teemukeja lähestulkoon jokaiselle valkoiselle pöytätasolle ja sekoittamassa selkeästikin täydellisen organisoidun järjestelmälliset ~~paperikasat~~ arkistot, voisit ehkä komentaa sen myös siivoamaan jälkensä. kukaan jaksa tällaista katsella!

se on muuten varmaan se sama tyyppi, joka laittoi nuo kirjat aikoinaan väärään järjestykseen hyllyyn eikä ole vieläkään aakkostanut niitä. on muuten rasittava hyypiö.

oikeastaan on vähän nälkä. pitää varmaan vähän syödä tässä välissä...

töötisiks!

2011-09-05T16:51:00.000+03:00

hei nyt on taas vuoden paras viikko! sen huomaa esimerkiksi siitä, että mulla on:

.... ihan tosi hyvää leipää!

... aika kivat kynnet!

.... teetä ihanassa mukissa!

... kalenterin kulmassa numero 36!

ja sitten mulla on kaikkia kivoja ihmisiä ja eläimiä ja hirveä hinku leipoa leipää. ja kiire, kuten aina, koska aina pitää jumahtaa.

emt

2011-09-02T16:20:00.000+03:00

en tiedä:

- monettako teekuppia jo juon tälle päivää
- mitä treenaisin hevosen kanssa tänään
- kuinka selviän ilman äidin näppäriä autonlainauskonsteja koko viikon
- koska ehtisin testata voisilmäpelissä olleita kesäkurpitsajuttuja
- miksen ole saanut tehtyä sitä yhtä pientä mutta tärkeää asiaa koko päivänä
- missä nukun ensi yönä
- mihin se tee nyt taas katosi
- miksi veden juominen on niin vaikeaa
- kuka on käynyt levittämässä mun vaatteita pitkin kämppää
- miksi se on niin hemmetin täydellistä tulla herätetyksi viideltä aamulla
- saisikohan sen emp-tilauksen vaikka tehtyä jonain päivänä
- laittaisinko vielä kupillisen hautumaan ennen kuin joudun poistumaan kotoa
- miksi suupieleni on auki ties kuinka monetta päivää
- uskaltaisinko soittaa lääkärille (en kylläkään siitä suupielestä)
- miksi tälle päivälle aikataulutettu työ peruuntui
- joko malttaisin laittaa tuulettimen kaappiin ja myöntää ettei sitä enää tarvita tänä vuonna
- lähteeköhän kukaan seuralaiseksi viikon päästä pelattavaan futispeliin
- pitäisikö äidille ostaa jotain synttärilahjaksi tai että onko synttärisankari edes maisemissa juhlapäivänä
- miksei puhelin taas tänään osannut synkata sähköpostia
- saanko soitettua tänään jännittävän puhelun
- mitä jännää keksisin kuukauden päähän
- olenko naurettavan vai kadehdittavan onnellinen välillä
- koska muistaisin ottaa äidin pakastimesta mustikoita että saisin tehtyä piirakkaa
- miksei mun varatusta tikashyllystä ole vieläkään tullut noutoilmoitusta
- tuleeko tässä vielä kiire vai tosi kiire
- miksi tämänkin tekemiseen tuntuu menevän ihan hulluna aikaa
- mihin mahaan jäätelö menee, kun sille on aina tilaa
- miksi niin harva bloggaaja osaa käyttää potentiaalia
- miten edes jaksan pyöritellä silmiäni potentiaalin väärinkäytölle joka kerta
- miten jaksan nostattaa kierroksia muidenkaan ihmeellisten kielijuttujen takia
- miten olen niin huono scrabblessa
- kuinka väärin olisi vaan nukkua yksi päivä putkeen
- millä säkällä kaikki innostumisen arvoiset asiat tapahtuu aina täsmälleen samaan aikaan
- jokohan tässä olisi tarpeeksi monta kohtaa.

enkä kyllä monta muutakaan asiaa. muttei se haittaa. mulla on apuri suuren päätä vaivanneen asian järjestämisessä, joten oikeastaan asiat taitavat olla aika hyvin.

iloa

2011-08-25T13:47:00.005+03:00

onnea ja iloa, viisisataa kiloa.

mulla on niin hieno hevonen. en aina tajuakaan, miten hieno se on. en vaadi siltä tarpeeksi huomatakseni, miten upeasti se toimii. se on kaunis ja herkkä, se osaa mitä vaan, kunhan pilotti tietää mitä pyytää. eikä se edes ole niin lihava. vatsalihaksetkin näkyy ja kaikkee. mun pikkunen, muutaman sadan kilon verran luonnetta ja taitoa.

ehkä sitten ensi kaudella, kun luultavasti on enemmän aikaa, ottaisin itseäni niskasta kiinni ja oikeasti vaikka tavoittelisin jotain. kävisin valmennuksissa enemmän, treenaisin kotikentällä suuremmalla hartaudella, kisaisinkin. viilaisin takaosankäännöksiä, jumppaisin sulkutaivutukset esiteltävään kuntoon, miettisin aina etukäteen päivän treeniohjelman ja pitäytyisin siinä. sallisin lepotaukojakin ja nauttisin maastolenkeistä, enkä päästäisi niitä lapoja jumiin. muistaisin asettaneeni meille ratsukkona sen yhden ultimate-tavoitteen ja pyrkisin sitä kohti muutenkin kuin ajattelemalla, että kyllä me vielä joskus se saavutetaan. askel askelelta lähemmäs niitä meidän arvoisia luokkia, prosentti prosentilta lähemmäs niitä tuloksia, jotka saisivat hymyn huulille.

ja siinä sivussa oppisin kantamaan käteni. valokuvat paljastavat aina karun totuuden - saarnaan aina ihmisille siitä, miten tärkeää on kantaa kädet ja pitää tuntuma joustavana ja pehmeänä, mutta itse maltan kantaa ne jopa melkein etukaaren yläpuolella. onhan se toki osaamista sekin, että tietää, mitä korjata...

kuvannut mari
Tämän blogitekstin avulla osallistun Horzen bloggauskilpailuun ja minulla on
mahdollisuus voittaa 500 euron lahjakortti Horzen verkkokauppaan, www.horze.fi.

onnea

2011-08-22T13:51:00.002+03:00

onnea on vuoden paras kaverikuva.

niin se aika vaan juoksee kun on mukavaa. tai jopa ihan käsittämättömän ihanaa.

tuntuu

2011-08-16T16:41:00.000+03:00

tuntuu siltä, että olisi kiva kirjoittaa jotain. tutkiskelin tässä yksi päivä tätä blogia sillä silmällä, että jos/kun tänne eksyy joku ensimmäistä kertaa, mitä se näkee. kävin myös piitkästä aikaa katselemassa google analyticsia ja huomasin että jostain mystisestä syystä täällä käy edelleen paljon väkeä, vaikken olekaan ollut kovin terävänä raportoimassa joka (mielen)liikettäni tänne. aika hämmentävää.

huomasin siinä vieraan silmin katselua yrittäessäni, että oikeastaan mä ainakin tykkäisin tästä blogista. ehkä joku muukin sitten voi tykätä, vaikka varaankin oikeuden huonoihin juttuihin ja epätarkkoihin kuviin. ja loppumattomaan teenylistykseen ja ratsastussaapashaikailuihin. ja siihen ettei mun tarvitse kertoa niistä asioista, jotka on mun omia. koska ne on mun omia. voin vihjailla tuttuun tapaan, eikä ne vihjaukset ainakaan varmaan ilahduta ketään vierasta, mutta siinä tapauksessa sen vieraan on valittava toinen kahdesta vaihtoehdosta: joko jatkaa lukemista ja alkaa ymmärtää, mitä ne tarkoittaa, tai jatkaa matkaansa seuraavaan blogiin.

mutta oikeasti mun blogi on aika kiva. että jos nyt tulit tänne ensimmäistä kertaa, voin luvata, että mukana pysymällä luet vielä paljon teenjuomisesta, siitä miten kuluneet ja liian lyhyet mun arkiratsastussaappaat on, ratsastamisesta ja freelanceriuden ihanuudesta=kamaluudesta, määrättömän määrän vihjailuja jostain vierellä kulkevasta tyypistä, asialinjaisesta tanssimisesta ja muusta hömpästä.

kyllä musta taas olisi kiva osata vähän avata tätä elämää teille tänne eksyville/palaaville enemmänkin. mä harjoittelen nyt vähän ja katsotaan, osaisinko pian muutenkin kuin muutamalla satunnaisella kuvalla sieltä täältä.

aloitan harjoitukset siitä, miten huomasin alkuviikosta olleeni leipomatta pitkän aikaa. sain samaan syssyyn palautetta siitä, miten "sitä hyvää leipääkään et oo tehnyt (insert tekosurkea ilme)". niinpä tänään aion upottaa sormeni focaccia-taikinaan ja kun näin äsken internetin ihmeellisessä maailmassa kuvia banaaninpaloista, alkoi tehdä ihan hirveästi mieli tehdä banaanipannaria. jos kokeilisi sitäkin sitten samalla, kun kerran uunin lämmittää. eikä tarvitse edes käydä kaupassa. tykkään tehdä pannarista aina puolikkaan taikinan irtopohjavuokaan, niin ei tarvitse syödä samaa tavaraa viikkotolkulla eikä tuskailla sen kanssa, että se isompi pakastin olisi 223 metrin päässä (ja että ne sinne viedyt herkut aina kummasti katoavat ennen kuin ehdin kaivata niitä taas itse).

ja sitten on pakko tunnustaa yksi asia: olen alkanut himoita sellaista asiaa, jota pidin vielä vuosi sitten huvittavana turhakkeena. että ihanko totta joidenkin pitää saada paistaa tähdenmuotoisia kananmunia? no ei mun tarvitsisi saada paistaa minkään tietyn muotoisia munia, mutta kun olen huomannut kuitenkin harva se aamu paistavani kananmunia, olen huomannut myös että on ihan todella ärsyttävää, miten mun hella on sen verran vinossa, että kaikki asiat pannulla haluaa valua aina siihen yhteen nurkkaan ja koska olen juuri niin typerä perfektionisti tällaisissa asioissa että paistetut munat tarjotaan omina itsenään erillään takertumattomina täydellisinä eikä minään epämääräisenä sotkuna, vaikkakin kiireesti paistettuina, olisi niin kivaa jos ne voisi vain rikkoa muotin sisään ja olla murehtimatta, meneekö ne sekaisin. eli mun typerät aivot haluaisi nyt ihan välttämättä, että mulla olisi munamuotteja. shoot me now. helpompaahan ei olisi tarkistaa, saisiko niitä hellan jalkoja vaikka säädettyä niin, että pannu pysyisi suorassa.

ei. ei olisi. sillä rakkaat ystävät, sehän olisi aivan ylikova homma (ykh). ylimääräisen vitosen (irreaalinen käsite) sijoittaminen turhakkeeseen kuitenkin on vakavasti harkittavissa oleva asia.

enkä mä edes itse syö niitä täydellisiä, vaivalla (vaikkakin kiireesti) paistettuja munia.

aion harkita tämän suuren ja turhan hankinnan tekemistä punaisen pounin selässä ihan kohta liian lyhyet arkisaappaat jalassa (huomasin muuten eilen että kyllä ne kohta varmaan kuluu puhkikin, sisävarsi alkaa jo muistuttaa mokkaa eikä tukevaa pintanahkaa). no enkä aio, ei hevosen selässä ehdi mitään miettiä. menen keräämään paras stuntraider-pisteitä ja ostan niillä sitten niitä muotteja (varmasti jossain maailmassa ne ovat käypää valuuttaa clas ohlsonilla).

go go go

2011-08-16T12:07:00.000+03:00

kesähelsinki. tcb.

tai ehkä syysvaasa ja tcb sitten reilun kuukauden päästä :)

note to self

2011-08-11T16:37:00.001+03:00

dance like no one's watching

love like you'll never be hurt

sing like no one's listening

live like it's heaven on earth

möks

2011-08-08T16:24:00.000+03:00

terveisiä lapsuuden maisemista. tuossa järvessä on yli 20 vuotta sitten uitu huhtikuussa jäiden seassa äitien riemuksi. tänne palataan vielä. jos saan ensikin kerralla olla yhtä onnellinen, tiedän tehneeni jotain elämässä oikein.

kännykällä luontokuvaamisen lisäksi tuli kuvattua runsaasti paikallista faunaa erinäisissä marinoinnin asteissa. olut-, kossu-, konjakki-, viski-, rommi- sekä jallumarinoitua lihaa. sekä yllätysbonus: futisleijjona! mari haluais ton varmaan mutten anna! otin sen talteen ja leikin sillä sitten taas ensi reissulla.

ota homo pilli. tarkennus karjalakeissiin kuvaajan oma taiteellinen ratkaisu klo 4:02.

niin että joko kohta mennään takaisin?

hepastel

2011-08-01T18:22:00.001+03:00

kuuluuko tähän alkuun tämmönen perus "ai onk mulla joku plökikin?!"? ai kato on näköjään. olen yrittänyt viettää puolittaista kesälomaa palkkatöistä ottamalla vastaan vain niitä kiireellisiä ja henkilökohtaisesti tiedusteltuja töitä ja ehkä jonkun tosi kivan näköisen jutun. olenkin oppinut kaikista jännistä keittiövälineistä. että semmoisia on olemassa. oppia ikä kaikki, se kiva puoli tässä duunissa on, että kun koskaan ei tiedä, millaisia käännöksiä tulee vastaan, aina voi oppia jotain uutta - oli se sitten auton tai uunin käyttöohjeessa tai jossain kummallisessa katalogiluettelossa.

töiden sijaan olenkin viettänyt aikaani paljolti hepastellen. seurana kolme mustaa kaunotarta, yksi punainen hätähousu ja tietenkin se ihana vaalea orhi... olen lyönyt tinnun avustuksella lukkoon syksyn ohjatun harrastamisen aikatauluja ja hauskaltahan se näyttää: parhaina viikkoina lienen neljänä (peräkkäisenä) päivänä valmennuksessa/tunnilla omalla ja muiden eläimillä. rahatilanteen mukaan toki, vähän jännittää aina epäsäännöllisten tulojen kanssa, joutuuko peruuttelemaan jos sattuu vaikka pitämään syömisestä. uskoisin myös kehittyväni autonlainaamisessa mestaruustasolle. saa nähdä, miten paljon riittää vielä virtaa muuhun jumpasteluun sun muuhun. olisi niin kiva vähän monipuolistaakin liikuntaa, ettei aina vain sitä ratsatsaa. varsinkin kun syytä olisi kehittää lihaskuntoa muualla kuin hevosen selässä, että voisi ratsastaa mahdollisimman sopusointuisen virtaviivaisen vähällä ponnistuksella. eli haluaisin salille/ryhmäliikuntahommiin ja uimaankin ehtiä. sitä uimistahan on ollut tarkoitus harrastaa joka talvikausi, arvatkaa monestiko olen päässyt altaaseen.... uimahalli sijaitsee tuossa noin puolen kilometrin päässä. seinän takana istuin viime talvena kyllä tuntitolkulla tekemässä henkisiä ja vähän konkreettisempiakin väistöliikkeitä mustien kissojen kotipeleissä - ehkä voisin asettaa tavoitteeksi päästä siihen rakennukseen myös uikkarit päällä hieman useammin kuin kerran kolmessa vuodessa. vaikkapa sellaisina syksyn ja talven pimeinä iltoina, kun vaalea orhi viettää aikaa mustien kissojen kanssa eikä hevosen selkään pääse. ehkä.

random-kuva, pakko olla joku kuva. ja tyyne on niin ihanan dorkan näköinen tuo huppu päässä <3

en aio laskea, montako valmennusta väliin jättämällä säästäisin rahat näihin saappaisiin, joista olisi hämähäkkiratsastajallekin varrenmittoja... koska sama kai se on sitten jos on ihan saakelin hienot saapakset jos ei osaa ratsastaa. ja siis tietenkin tarvitsisin ne, koska ööööh, no mun edustussaapakset on tietenkin edustuskäyttöön tarkoitetut ja tarvitsisin noiden hirmu lyhyiden käyttösaappaiden korvaajiksi toiset. hei tehän voisitte siellä pitää hanskalle oikeankokoiset saappaat -kolehdin ja sitten yllättää jouluna iloisesti! on kai teitä siellä sen verran ettei tarvitsisi ylettömän monta euroa sijoittaa per naama! ooh mikä idea! mä luulen että tinnu tai mari voi olla yhteyshenkilönä!

juu no niin unelmista takaisin todellisuuteen. taidan vetäistä maailman parhaat pikeurit ja ne liian lyhyet arkisaappaat jalkaan ja polkaista rallipolkupyörällä punaisen pounin luo tyhjentämään liikoja virtoja ressipossun päästä huomista valmennusta silmällä pitäen. pitäkää peukkuja että tällä kerralla päästään rahojamme vastaan treenaamaan enemmänkin kuin alkuverkkaa valmentajan valvovan silmän alla.

ps. mä voisin varmaan kohta tehdä ihan oman kategorian mun ratsastussaapashaaveille. niin että kun teitä kuitenkin jo kyllästyttää ne jutut niin voisitte ihan oikeasti ostaa mulle ne supremet niin pääsisitte siitäkin sitten.

bläk horse

2011-07-26T14:42:00.000+03:00

kesä, hevonen, toinen hevonen, kolmas hevonen, yks tai kaks (tuhatta) paarmaa ynnä kärpästä, kuuma, nahkasaappaat, hanska.

pikkuneiti van zara not sou pikkunen anymore! jos yhdelle hämähäkkiratsastajalle löytyy hevosta noin paljon pohkeen alle, täytyy varmaan laittaa lisää friisiläisiä meidän tallin hankintalistalle. sarjassamme asioita joita minähän en sitten koskaan osta: tamma (koska hermot menee), friisiläinen (koska rahaa menee sekä hankintaan että kaikkiin mahdollisiin vaivoihin), friisitamma (ks. ed.).

ja tämähän on siis todella ajankohtaista ja jopa realistista pohdintaa. tv vakavarainen freelance-kääntäjä.

psst, joulupukki! olen ollut tosi kiltti! enkä mä siitä esteratsastuksesta niin piittaakaan!

the trOOest of them all

2011-07-19T16:50:00.001+03:00

kävin helsingin-reissulla tekemässä hankinnan itäkeskuksesta. tarvitsin kevyemmät pallot cleavageen näin kesäksi. lukuisten vaihtoehtojen äärellä pökertyneenä tein ratkaisun sillä perusteella, että tähdet on ainakin aika rcok ja pnuk.

tuli mieleen vasta, kun näin itseni peilistä seuraavan kerran, että niin no, nuohan kovasti muistuttavat jotain muutakin. tuleeko kellekään mieleen tässä vaiheessa?

vai oletteko tekin yhtä hitaita kuin minä? surely that's not possible, mutta havainnollistetaan vähän kuitenkin.

täytyy myöntää, että vaikka jalkapallo on kauan ollut sydäntäni lähellä, ei koskaan ihan näin lähellä. tunnen olevani kaikista wageista wagein, kun kuljen kaksi jalkapalloa rintojen välissä. en ehkä paista tänäkään iltana pelissä makkaraa myytäväksi, mutta hei ei se mitään, mulla on futislävistys. että niin, who's the trOOest of them all? ei tarvi vastata, edes victorialla ei ole mitään näin uskottavaa.

ps. lisätään hankalien kuvauskohteiden listalle omassa tissivälissä sijaitsevat pienet asiat.

pps. kai te huomaatte tästä viimeisestä kuvasta että mulla on vähän jotain rusketusrajoja? terveisiä muuten äidin mansikkamaalle.

pps. hankin mä helsingistä jotain muutakin, mutta tehdään siitä vaikka sitten ihan oma postaus trOO blogger -tyyliin. voin sitten ottaa siitäkin lukuisia samanlaisia kuvia ja laittaa ne kaikki peräkkäin.

haloo helsinki

2011-07-14T17:58:00.000+03:00

terveisiä haagasta. kiitos uskomattomien heinäkuisten työmoraalien aiheuttamien sekaannusten olen istunut koko kauniin helsinki-päivän koneella sisätiloissa.onneksi sisätilat ovat viihtyisät....

... ja seura jälleen kerran erinomaista!

nyt taitaakin olla aika päättää, että päätän tämän työpäivän ja teen jotain ihan muuta vielä, kun aurinkoinen paistaa. jos jotakuta about helsinkiläistä kiinnostaa olla tekemättä ohareita (terveisiä vaan hermanniin), sähköpostilla tavoittaa!

takes two to tango

2011-07-08T13:32:00.000+03:00

valveutuneimmat teistä tietänevät, mikä viikonloppu nyt on. otankin tietokoneeni ja karkaan keskustasta hieman syrjemmälle. käydäkseni välillä vielä vähän syrjempänä. kyllä sitä kaikenlaisia vitsauksia henkilöiden kiusaksi keksitäänkin.

onneksi seura on hyvää. erittäin hyvää, ellei täydellistä.

luvassa rutkasti surkuttelua, ehkä parit whiskeyt in the jar, paljon ulkoilua ja epäilemättä muutamat "hitto miten mä voin unohtaa ottaa sen mukaan":it.

ainiin. mähän tein viime heinäkuussa yhden päätöksen. no se kesti vajaan vuoden. nyt voisin päättää sen uudelleen. never again? torstaisin oksentaminen on tosi kurjaa.

eikö kaikkien muidenkin mielestä 11 päivää ole ihan tosi pitkä aika? onneksi siitä saa osan viettää a) syrjässä ja b) helsingissä. ja nyt saisi viettää vielä pari tuntia siivoillen ennen lähtöä. ja iik mitä mä otan mukaan? tai siis mitähän mä unohdan ottaa mukaan...

valmentaudumme

2011-07-05T17:22:00.001+03:00

näin me mussukan kanssa tänään valmentauduimme:

1. puimme päälle kaikessa rauhassa.

2. läksimme matkaan kaikessa rauhassa.

3. matkalla köhäistiin pari kertaa. köhh.

4. loppumatkasta kohtasimme rekan, jonka lavalla oli bobcat = piti vähän luuhata ojanpohjia pitkin.

5. pääsimme kentälle, jossa köhäistiin ensin pari kertaa, sitten väisteltiin etusta aristavaa valmennuskaveria, sitten köhäistiin kolme kertaa, sitten ihan kauhiasti jatkuvalla syötöllä.

6. verryttelyn jälkeen maksoimme valmentajalle paljon rahaa ja poistuimme köhien paikalta.

7. kotimatkalla köhäistiin pari kertaa.

8. kotona ei ollut enää mikään. paitsi nälkä, anna peipää!

oli aika rankkaa. taidan mennä päikkäreille.

when the rain starts to fall

2011-06-26T21:10:00.002+03:00

välillä sydän tahtoo paisua niin paljon että tuntuu siltä että se menee kohta halki. kun mulla on maailman parhaat ystävät. semmoset jotka laittaa päähän ajatuksia, jotka saa nauramaan, joiden kanssa voi joko pulputtaa maailman täyteen höpöhöpöä tai vaan olla hiljaa. käydä teellä, kaataa tuoppiin salapullosta leijonaa, pogota täysillä eturivissä tai rokkipoliiseilla miksauskopilla.

olen kuulemma sekä rakas, superrakas että shamaani. yksi on maailman onnellisin mun puolesta ja yksi mun kanssa. jotkut soittaa musiikkia, jotkut vaan suutaan, useimmat osaa käyttää puhelinta sopivassa määrin. joistakin tulee vanhempia, toiset etsii vielä, jotkut joutuu pettymään. joku esittelee uusia ihmisiä, jollekin esitellään. ehkä niistäkin vielä joskus tulee niitä jotka paisuttaa sydämen halkeamispisteeseen. toisilleen tai mulle.

ehkä tunnistit itsesi tästä. siinä tapauksessa olet rakas. muutamassa päivässäkin voi saada aika monta muistutusta siitä, mistä onnellisuus koostuu. tehdäänhän tänä kesänä vielä monia sellaisia muistutuksia? mä haluan lisää kaverikenkäkuvia.

kop kop

2011-06-16T20:22:00.000+03:00

miten voi olla semmonen olo että kun aion viettää tuossa noin kolmen kilometrin päässä omasta kodistani seuraavien kolmen vuorokauden aikana runsaasti aikaa, on ihan hirveästi semmonen olo, että onkohan mulla nyt kaikkee? kotiovelta ruoka- ja viinakaupan ovelle on noin 300 metriä, kaikkiin muihin keskustan liikkeisiin joko sen verran tai vähemmän, ja mulla on ressi siitä että onkohan mulla nyt kaikki tarpeellinen festarisälä hankittuna.

mutta ku. provinssi!!!

yksi huomio provinssivalmisteluista: miksi aina kun menee alkoon, jotenkin jännittää? oonkohan nykyään jo niin vanha ja silti niin lapsenkasvoinen, että pelkään sitä, että kun (siis kun) kysytään papereita, se kassahenkilö katsoo päälle ja sanoo että ei nää oo kuule sun paperit, en myy. no toisaalta siis ihan hyväkin että on syksyllä otettu uusi kuva uudessa ajokortissa, ehkä se paremmin menee läpi vielä näin vanhoilla päivilläkin.

mutta joo. kohta sanu tulee, sit me mennään tanssimaan saarilavan edustalle heti kuudelta, sit me pööpöillään muuten vaan muutama päivä törnävällä. ja sit me ollaan ihan että no kannattiko nyt sitten taas niin, kun on maanantaina semmonen olo että olis ollut festareilla.

kop kop

kuka siellä?

provinssi!

proo mikä proo

2011-06-15T16:24:00.001+03:00

tuli mieleen että voisi kai niistä yksistä kisoista julkaista pari kuvaakin. ottanut ne on mari sillä aikaa kun mä tässä ensimmäisessä näytän siltä että purskahdan ihan justiinsa itkuun:


kouluratsastus on kivaa

ja sitten toinen, näin niinku esimerkiksi kaikille menestystä tavoitteleville tulevaisuuden kyra kyrklundeille: näin istutaan hevosen selässä kouluratsastusradalla. ja saadaan istunnasta seiska. (muille kuin tinnulle tiedoksi että seiska on ihan tosi hyvä.) behold:

mites se keskivartalon käyttö jarrutustilanteessa? kouluratsastajan paras ystävä tuli onneksi heti siirtymän jälkeen.

ei kai. oikeestihan se meni tosi hyvin. ens vuonna sitten voitetaan. (kuulenko jonkun räkäisen naurun siellä taustalla???)

nonsense

2011-06-14T17:41:00.000+03:00

lueskelin tuossa yksi päivä vanhoja postauksia. semmosia tosi vanhoja. tuli vähän semmonen olo, että a) voi kun silloin oli jotenkin helppoa postata vaan kaikesta mitä on tapahtunut tai miettinyt tai mikä on ahdistanut, b) miksen muka voisi kirjoittaa noin vieläkin ja c) mitä mä oikein olen ajatellut kun olen kirjoittanut noinkin avoimesti ihan kaikesta. jossain postauksessa mainitsin heittäneeni hoitoainepullon suutuspäissäni. muistan sen tilanteen hämärästi. viime aikoina ei ole kyllä tullut heiteltyä mitään muuta kuin huonoa läppää. marin kissalle heitin kumilenkin jos se innostuisi leikkimään sillä. kyllä se vähän sitä laiskasti tökki.

ei mun elämässä silloinkaan mitään tapahtunut, mutta kirjoittamista löytyi, kunhan antoi ajatusten virrata. tein eilen makaronilaatikkoa ja muistin kuinka joskus postasin kesken ruoanlaiton että hanska kokkaa; laitoin makaronilaatikkoa ja olin unohtanut ostaa makaronia. eilen oli makaroniakin. ja tuli hyvää. laitoin vähän valkosipuliakin koska olen viime aikoina tullut laittaneeksi tasan kaikkeen vähän valkosipulia (lue: paljon valkosipulia) ja kaikki on ollut niin hyvää (kuulemma ihan sairaan hyvää) eikä se pettänyt tälläkään kertaa. valkosipulin käytön lisäksi olen pohtinut määrättömästi syömisiäni ja huomannut miettiväni ihan liikaa ja muistanut taas kerran että eiköhän totuus piile kuitenkin nektariineissa. ne on siitä ärsyttäviä että ne saattaa aivan yhtäkkiä mennä huonoksi: tunti sitten oli ihan hyvän näköisiä ja nyt ne on jo homeessa. eli toisin sanoen ne pitäisi syödä heti. ei huono idea. sitten ne vaan loppuu myös heti. vähän niinkuin tee aina loppuu kesken. avokadoja joku saisi tuoda. en jaksa lähteä varta vasten kauppaan. lidlistä saa semmosia valtavan suuria ja yleensä kypsiä avokadoja, kun lähempää k-supermarketista ostetut on aina niin raakoja että saa odotella viikon että niistä on syötäviksi. ai niin, nektariineihin en kyllä laita valkosipulia mutta avokadolle ei ole parempaa kaveria. eli huijasin kun sanoin että laitan kaikkeen.

edellisen kappaleen sisällöstä voisi ehkä päätellä ettei se ajatuksenvirtakirjoittaminen sitten ehkä kuitenkaan ole ihan hirveän antoisaa. mutta ehkä näin jälkiviisaana voisi päätellä että ehkä ne asiat ei ole ollut ihan hirveän hyvin jos on pitänyt heitellä hoitoainepurkkeja että asiat menee perille asti. eilen menin kestohymy päällä nukkumaan ja heräsin aamulla siihen että päässä soi bruno marsin lazy song. välillä tekee mieli lähettää pelkän hymiön sisältävä tekstiviesti. jos se vastaanottaja vaikka tajuaisi että täällä hymyillään kestona ja että se vastaanottaja aiheuttaa sen kestohymyn. ja välillä mietin että kuinka teiniä oikeasti on käyttää sitä pienempi kuin kolme -hymiötä ja tajuaako aikuiset miehet mitä se oikein edes tarkoittaa? ja miksi mun oikeaa jalkaa nyt särkee?

niin ja sitten sitä että miksi muiden hevosista on niin helppo tuntea että nyt mennään oikeinpäin, rehellisesti ja mahdollisesti jopa takajalat joukossa, mutta omastani en tiedä jos ei joku sano että nyt on hyvä? kun onhan se helppo saada tekemään ainakin näennäisesti töitä mutta jotenkin en välttämättä itse huomaa että jos se lintsaakin, vetää vaan alakaulan jäkkiin ja huijaa. siksikö kun ehdin ratsastaa sillä jokseenkin väärin x aikaa ennenkuin opin ratsastamaan? vai siksi että se on niin taitava huijaamaan? vai siksi että sillä on oikeasti niin hämärät askellajit välillä ettei niistä ota erkkikään selvää sinne selkäänpäin? onko omalla hevosella aina kaikista vaikein ratsastaa vai odotanko meiltä ratsukkona jotenkin yliluonnollisia? sen takia kisaisinkin ihan mielelläni jollain toisten eläimillä, kun ei olisi niin kovia paineita: kyllähän omallaan nyt pitäisi osata mutta kun tämä ei ole mun oma niin kukaan (= minä) ei odota mitään ihmeellisiä suorituksia.

teki mieli yrittää postata jotenkin edes samaan tyyliin kuin silloin joskus. tuskin osasin, en aio itse vertailla. ihan kauhean korkea kynnys painaa nyt tuota julkaisunappia. ihan kuin tässä edes olisi mitään kovin henkilökohtaista. menen katsomaan saanko oman hevosen takajalat töihin tänään. sitten tulen kotiin hankkimaan omakohtaista kokemusperäistä tietoa siitä, ymmärtääkö kolmekymppiset miehet sitä sydänhymiötä. sitten menen kestohymy päällä nukkumaan. ja mietin että jaksaisiko lähettää semmoisen hymiöviestin.

cool

2011-06-13T17:58:00.000+03:00

minkähän takia roska-auton täytyy tulla aina ennen seittemää kun friikkukääntäjä on pessyt vessaa vielä kolmelta yöllä?

miten se 26 astetta voi tuntua melkeen vilpoiselta kun on muka niin jo tottunut yli kolmeenkymmeneen?

miten kaikki kolanmakuiset karkit on niin hyviä mutta kolapuffet ei niinkään? (kuvassa mansikkalaku-mentos, kolamentos menijo. omnom.)

miten tämä päivä on taas karannut ihan täysin?

kuinkahan pitkään viitsin venyttää imuroimista?

minkähän takia ne hyttyset tykkäs musta niimpal kauhiast lauantaina? tv. nimim. ei mulla ole vesirokkoa. olin puistossa.

pitäisiköhän sitä jo kohta pukea?

tarkenisikohan sitä käydä lenkillä? jos kävis samalla kaupasta loput makaronilaatikkovärkit?

oikeesti, mihin tää päivä oikein katosi?

princess of darkness

2011-06-09T15:22:00.001+03:00

terveisiä läpitalon huoneistosta, johon paistaa aina aurinko. varsinkin siihen valoisimpaan aikaan päivästä, ja tietenkin etenkin aamulla, jolloin yksi tai kaksi blondia tykkäisi nukkumisesta. sain isin kanssa vaihdettua vanhan rämän kaihtimen uusiin ja ehjiin, mutta eihän siitä hirveästi pimennysapua ollut. siinä missä muualla sisustetaan nyt kesäsävyillä ja vaihdetaan verhoja kepeiksi voileeversioiksi, meikäläinen on tuskissaan tutkinut verkkokauppojen valikoimia paksujen tummien samettiverhojen perässä. kunnes päivänä eräänä iski inspiraatio. se iski anttilan mainoslehtisestä. lakanathan ei maksa hirveän paljoa. ja niitä saa monen värisenä. ja niissä varmaan pituuskin riittäisi. ja mullahan on tuolla kaapissa jotain verhonipsujakin.

musta lakana meni siis piiloon punavalkoisen verhon taakse ja leikkii siellä olevansa oikein asiallinen pimennysapuväline. eihän se sataprosenttisen pimentävä ole, mutta mahtaako olla moni oikeakaan pimennysverho, joka maksaa monta kertaa enemmän. varmaan joku miljoonan threadcountin lakana olisi vielä parempi, mutta aivan on kuulkaa sama.

tuosta välikohdasta voi vähän päätellä, paljonko siitä on kaikessa epäpimennysverhoudessaankin apua. ja siellä se on somasti piilossa eikä tasan häiritse ainakaan mua jos se vähän tuolta joskus pilkistää. ainut mikä aavistuksen mietityttää on nyt se, että pitäisikö sitä kuitenkin kipaista kaupasta jotain kunnollisia verhorenkaita...................

............ nämä nykyiset kun sattuvat olemaan suihkuverhosta nypittyjä, sillä ne renkaat, jotka tulivat kämpän ja verhotangon mukana, olivatkin aivan olemattoman surkeat ja niitä taisi ollakin peräti kuusi.... tokihan sillä kolme metriä kangasta ripustaa :D muuten suihkuverhorenkaat olisivat aivan täydelliset, mutta kun ovat aavistuksen kapeaa sorttia, niin että verhojen asetteleminen tangolla on vähän työlästä. olisi ehkä pykälää kivempaa jos voisi vaan heilauttaa ne kiinni eikä tarvisi nykiä niin varovasti. eli aikaansaavuuteni tuntien nuo suihkuverhorenkaat jäävät ja verhot on kiinni 24/7.

nyt oli niin mukava nukkua hämärässä että en edes muista mihin heräsin noin tuntia myöhemmin kuin normaalisti. kun ei aurinko tullut mistään raosta silmään. jäi vielä toisen, aiheesta kriittisemmän testiryhmäläisen arvio tilanteen parantumisesta saamatta, mutta henkkoht sanoisin ettei valoisuusasteisuus taida enää olla antamassa plussapisteitä 223 metrin päähän. hanska veri häpi. nyt saa ikkunan ääressä töitäkin paremmin tehtyä, kun ei näyttö häikäisty niin pahoin ihanasta kesäauringosta! jota voisikin mennä ihastelemaan nyt hetkeksi pihakeinuun kirjan kanssa vielä ennen tallireissua. typerä nuhanenäisyys, olisko edes huipuinta mennä uimaan.

ps. atsiu! huomattavan painokas, kertaa 182 873 776.

sinä kiipeät hattaravuorta

2011-06-08T13:34:00.000+03:00

nyt alkaa pikkuhiljaa kutittaa

... provinssi
... provinssi sanun kanssa
... provinssi.

ja noin muuten on

... kesä
... kesäflunssa
... kiva lukea pihakeinussa kirjoja
... kiva pyydystää huuto.netistä pihakeinukirjoja
... kiva haaveilla, mitä kaikkea voisi tehdä kauniina kesäpäivinä jos ei olisi nuhanunnu
... nektariineja halvalla kaupoissa
... kohta provinssi
... kuuma
... ihanaa lukea onnellisia uutisia sähköpostista <3
... ihanaa olla onnellinen
... kohta vuosi siitä kun myytiin pinssejä marin kanssa :D:D
... nälkä
... vähän ärsyttävää odotella peeoota kun olis vähä sillee niinku tiätteks tyyliin jäätävä kiire
... hirveä hinku lenkille
... jätskinhimo
... ruvettava töihin vaikka olisi kuinka kivaa ja havainnollista keksiä lisää turhaa informaatiota nettiin suollettavaksi.

ps. minä, joka en kisaa, olen kisannut nyt taas ihan tarpeeksi, kiitos vaan kannustusjoukoille. yksi sininen kouluratsastusruusuke muistuttaa että en ole ihan surkia mutta sitä odotellessa että saan alleni jonkun ilmaisen liitokaviopeeveen ajattelin nyt sitten taas hetken ihan vaan köpötellä tyynellä ja tutustua mussukan liikuntatarpeisiin tarpeen mukaan.

pps. otin otsikon radiossa soineesta biisistä. en ole seonnut ja alkanut kuunnella kotiteollisuutta.

ppps. eikö huomaa kuinka paljon mua huvittaa noi työt kun voisi tehdä post post post post scriptumeitakin!!

tyyliluokka

2011-05-30T13:59:00.000+03:00

hieno nainen on aina vähän siisti. niinku että vaikka käy ensin kampaajalla että on varmasti tyyli kohdillaan esteradalla. tyyliarvostelu, eikös se sitä tarkota?

eikä edes voitettu vaikka mentiin kuinka tyylikkäästi siitä portista ohi. kylläpäs odotan muuten innolla torstain esterataa. eiköhän sielläkin portti ole. ja kaikkia jänniä johteita ja koristeita joita voi myös kummeksua ja käyttää tekosyynä esteen ohittamiselle vs. ylittämiselle.

karvajalkahevoset for the win! ehkä me mentiin epätasapainoon, kun omat karvat lähti ja sillä pounilla niitä on vähän muillekin jaettavaksi? tähän asti pitkin kevättä ollaan oltu aika hyviä kuitenkin. tai sitten (ja tää on siis hyvin jyrkkä ehkä, hirveen epätodennäköistä siis) ehkä musta vaan ei ole kilparatsastajaksi? enää kolme starttia tällä viikolla whee!

hela torsdag

2011-05-25T23:54:00.002+03:00

viime vuonna helatorstaina esteradalla

ja tänä vuonna uusiksi. mähän en siis kisaa, kun ei mua huvita tuo kisaaminen. mutta voin mä sinne isoihin pikkukisoihin mennä. en oo nolannut itteäni tarpeeksi vielä tälle keväälle kuitenkaan. enkä näemmä ole vielä harjaantunut siinä ei-sanan käytössä tarpeeksi. hei hanska, lähdetkö sinne aluemestaruuksiin tolla karvajalkahevosella näin niinku viikon varoitusajalla?

no mikä ettei.

in the fire

2011-05-23T17:57:00.001+03:00

oon ihan liekeissä nyt tän bloggaamisen kera. siis whaat, taas se postaa? mutta ällös huoliko, ei tässä-kään mitään asiaa ole!

yytsimys

bounce

false lash effect fusion

pakko julkasta tänään

kesä 2011 tuoksuu tältä

nyt mä aion kuulkaa mennä ostamaan jauhelihaa. jos mä tinnu kohta soitan sulle että apua mistä tietää mikä on hyvä niin et varmaan ihmettele.

ei oo helppoo

2011-05-22T12:32:00.021+03:00

voiko olla formal friday sunnuntaina? jos kuvat on perjantailta? ei oo muuten helppoo taas tuo ittensä kuvaaminen. pakko oli kun oli kerrankin jotain kivaa päällä eikä hovikuvaaja ehtinyt tallentamaan kuin vasta myöhemmät futislihojen droolailuasut (selvää suomea).

mutku mä niin tykkäsin olla maksi of the mekko ja kulkea nokka pystyssä tööttäävien autojen ohi. tää daami ei kuulkaas mistään epämääräsistä äänimerkeistä korvaansa lotkauta. terveisiä vaan phenille ja phusille jotka siellä rääkätti, hyvin pääsi vagabondeilla kävellenkin perille :D

tänään vielä kaiketi blondiseurueella karibian merirosvoja! mmmmmmmmm popcornia. jos on jotain muita mahdollisesti muun värisiä, jotka haluaa liittyä seuraan, voinemme neuvotella. ehkä.

hypähtel

2011-05-21T21:21:00.000+03:00

suihkari-tyyne

hopiti

70 cm ja kivaa on :D

30 cm ja vasta kivaa onkin :D:D

60 cm hops

lisäksi kuva-arvoitus: tunnista askellaji.

meilloli kivaa vähä hypähdellä. en jaksa säätää kuvia aikajärjestykseen niin olkoon sekaisin. tyyne on maailman hassuin esteintoilija. tyks <3 kuvista kiitos esteassistentille :)

jokohan sitä tänään ehtis jotain syödäkin? pusipussss kaikille, kukahan lähtis tänään parille?

mussukka

2011-05-17T11:34:00.000+03:00

tänään on vähän jännitystä ilmassa. kiipeän muutaman tunnin päästä hevosen selkään ja yritän saada sen tajuamaan että se on kuule ihan ok että täällä istun minä eikä mami. sitten köpöttelen sillä hevosella proo-ratsastajien sekaan valmennukseen. onneksi voin sanoa kaikille, että tämän huppasen kanssa aloitetaan sitten ihan siitä nollatasosta, ja koska siellä on asiantuntevia ja hevosentuntevia ihmisiä, ei niitä varmaan haittaa se kun me kaahotetaan ressipossuina kaikista tehtävistä läpi. yritän saada selkäytimeen ajatuksen siitä että herkkyys on nyt tärkeintä, millään muulla ei ole väliä. ei ainakaan auttaisi itse jännittää yhtään, mutta kyllä mua vähän hermostuttaa. joukkuelajien harrastajille vastaava tilanne olisi mennä pelaamaan totaalisen vieraaseen joukkueeseen, josta ei tiedä kenenkään nimiä ja jossa puhutaan ehkä vähän oudoilla termeillä. mutta kai mä yritän vaan saada itseni pelinalle. ja hevoselta takajalat alle ja hengityksen kulkemaan molemmilta.

tästähän se sitten alkaa. tuon punaisen pounin kyytiin tullee lähitulevaisuudessa kiipeiltyä enemmältikin. ehkä ajan myötä mamman mussukasta tulee vähän hanskankin mussukka. mammalla kun on muitakin mammailuja huolehdittavana. onneksi kesällä on pitkät illat aikaa hengata tallilla jos toisellakin, niin saa omakin lihapulla sopivasti kyytiä!

todistettavasti olen joskus kesällä 2009 istunut punaisen pounin selässä. tyyneä ei kyllä saisi varmaan liikkumaan tuollaisella niityllä, kun jaloissa suhisisi vaan ihanaa vihreää ruohoa ja meinaaks ihan tosissaan että mä jotenkin juoksisin tässä enkä söisi tuota kaikkea?!

hellurei

2011-05-16T13:12:00.000+03:00

tekstiviestejä viime yöltä:

23:50
hoo: huhhuh! hyvää työyötä[...], saisko tosta vähän virtaa pysyä hereillä :)
äf: kiitos, yritän pysyä hereillä :) kauniita unia :)
0:50
hoo: jos olisit kotona yrittämässä nukkua niin ainaki pysyisit hereillä...ringin vieressä kiva asua tänä yönä!
äf: soittaako juntit rääkkää? :D
hoo: oh yes papi! kaikki 500 autoa, nonstop.
äf: voi saatana.[...]
2:06
hoo: oho, ilotulitusta kelan parkissa.
äf: voi jeesus. [...]
------------------

huomatkaa tasapuolisesti mukaan otetut vastakkaiset voimat.

oli se munkin mielestä ihan hienoa. pelinalle ja kaikkee. se taitaa olla aika universaali nalle, kun tunnen sen futsalistakin. pelinalle! jätkät, pelinalle!

mutta teki kyllä hetkittäin mieli käydä laittamassa vähän miestä seinälle. eikö ihmisillä ole töitä? mun tietääkseni tätä ei vielä ole julistettu miksikään kansalliseksi vapaaksi. ainakaan tossa naapurin rakennustyömaalla ei ollut sillon seittemältä aamulla kun alkoivat ryskätä.

marina marina, valitus valitus. hyvä suomi, jee! hellurei, hellurei! joku siellä polttareissa ollut voisi laittaa nyt julkiseen levitykseen sen videon siitä, kun vedettiin morsiamen kanssa meidän vip-karaoke suitessa että ihanaa leijonat ihanaa! pari kuukautta etukäteen, noin niinku trendsettereiden kuuluu.

teetä. ihanaa leijonat, ihanaa seinäjoen junteimmat torvensoittajat, ihanaa laittomat ilotulittajat, ihanaa naapurin rakennustyömaa! muistan kuinka kuustoista vuotta sitten seistiin kuutosluokan kanssa aamunavauksessa ja sillä yhdellä mun luokkalaisella pojalla oli immonen-paita päällä. onkohan sillä se vielä? saattais olla kovassa kurssissa tänäkin vuonna. kuustoista, yks kuus. kai se nyt on aika hienoo. ainakin ulkonäön puolesta voisi kuvitella että olisi ollut kovatkin bileet käynnissä tässäkin osoitteessa. whee!

kirjoittajalla ei ole todettu kaksisuuntaista mielialahäiriötä. hän on vain vähän väsynyt.

bebee

2011-05-12T14:13:00.000+03:00

mun kamera jäi marin laukkuun jostain tuntemattomasta syystä viikonloppuna, kun oltiin maalaamassa esteitä. en ole siis voinut ollenkaankaan tehdä mitään random-kuvahommia eikä kauheasti ole ollut "asiaa" niin aika hiljaista on sitten tainnut olla... koska opin kuitenkin hiljattain käyttämään tietokonetta, sain puhelimesta irti pari semmosta kuvaa, jotka tänne olisi kiva tuupata. vauvvoja. ensin raiku-vauvva. raiku lähtee ensi viikolla uuteen kotiin enkä enää saa pusia tuota hirviö-riiviötä. pitää varmaan pusia sitä sitten vielä lähipäivinä oikein antaumuksella.

ja sitten semmonen tosi kumma poika. semmonen, jota pitää kuulemma pitää sylissä sillä aikaa, kun pappi puhuu sille mukavia parin viikon päästä. semmonen, jonka unta vahtikoiramme pentti vahtii kaikella vahtikoiran tarmollaan. kyllä pentti tietää, kuka on tärkiä.

huomatkaa myös haalarin osakseen saama vahtimus. ettei vaatteet karkaa ja pojalle tule kylmä. mielenkiintoista, kuinka tuon pikkukoiran pää näyttäisi olevan suunnilleen vauvan kokoinen. awwwww. pieniä otuksia. noin 39 vuotta sitten otettujen kuvien mukaan kovasti on isänsä näköinen tuo pikkumies. toivoinkin että olisi :) sitten se on ehkä vähän myös mun näköinen :)

at last my love has come along

2011-05-05T13:53:00.000+03:00

vuoden mä varmaan sitä etsin. en tiennyt että siinä olisi pitsiä. no, ehkä joskus pitää hempeillä. kappahl, lasten asusteosasto, neljä euroa. mari, voit siis lakata piilottelemasta sitä sun trilbya, paitsi ehkä jos päätänkin välillä, ettei pidäkään hempeillä.

ps. vetääköhän tuosta laura närhen "irroittamisesta" kukaan kielipoliisi yhtä isoja herneitä nenään kuin muutama vuosi takaperin 51koodien samaisesta mokasta? kumpi meistä ensin irroittaa vs. pakko irroittaa. mä voisin ihan lojaaliudesta vähän möksähtää siitä. ei siinä verbissä kuulkaas suomalaiset lyyrikot edelleenkään ole kuin yksi ii.

traditions

2011-05-02T12:37:00.000+03:00

mulla on ollut tapana viettää vappua vuoteen omana, kun yleensä onnistun aina pyydystämään kevätflunssan juuri sopivasti hippailuja estämään. nyt vietin jo toisen vapun kuitenkin terveenä. ja makasin sohvalla ja sängyssä maistellen valkosipulisia asioita ja limpparia. viime vuonna join simaa yksikseni. ja kylläpä onkin mukavaa, kun ei ole krapulaa, kun vappupäivänä sataa räntää. tätä mietittiin erään valkosipulisen asian kanssa lauantaina, että ihan kuin sitä tämmönen nuori lapseton henkilö jotenkin tarvitsisi jonkun päivämäärän voidakseen juoda? ja ketä oikeasti kiinnostaa lähteä tuonne kaupungille katsomaan että kyllä, muukin maakunta ajatteli lähteä tänään liikkeelle? jotenkin näin pikaisella katsauksella taaksepäin tuntuu että ollaan kyllä onnistuttu olemaan humalassa useita kertoja tänäkin keväänä ihan ilman mitään kalenteriin painettua juhlapäivämäärää, pitämään hauskaa, näyttämään typerältä ja potemaan pyhänä vaikkei missään sanottukaan että nyt on valtakunnallinen juhlapäivä.

tuntuu aika paljon siltä, että tällainen perinne on melkoisen jep. varsinkin jos seura on noin hyvää.

nyt tekisi mieli kuitenkin kipaista kaupoille katsomaan, olisiko vapun jäljiltä tarjouksessa simaa ja vaikka vähän kuohariakin. on meinaan kippistämisen arvoinen asia, kun eräskin matemaattis-luonnontieteellisesti pätevä humanistineito istahtaa junaan tenttikirjojensa kanssa ja hyppää siitä junasta pois tässä seinäjoen kohdalla :)

ja jonkun pitäis vielä imuroida täällä. ja tehdä mun työt. ja voisko joku myös siirtää pallonurmen vähän lähemmäs keskustaa?

musthave

2011-04-29T19:08:00.000+03:00

kävin etsimässä epämustaa toppia kaupungilta. jotenkin siinä kävi sitten niin, että palasin kotiin tyhjin käsin, sydän sykkien jollekin toiselle... tällä kertaa päivän harkinta-aika riitti.

benettonin supermukit valloittivat sydämeni nopeammin kuin kerkesin kissaa sanoa. ja mä sanon usein kissa, eli olen harjoitellut, eli olen erittäin nopea. yritin sommitella noiden viereen kaiken sortin mittakaavamukeja, mutteihän siitä mitään tullut. tai siis sommittelusta kyllä, mutta havainnollistavista kuvista ei niinkään. niinpä havainnollistan niiden kokoa oman pääni suosiollisella avustuksella.

niitä tarttee. isoja mukeja tarttee. ettei aina heti kans lopu kesken se tee jonka justiin ehti hakea. made in china, 7 euroa tsipale tai 24 €/ 4kpl. oli keltasia ja oransseja ja pinkkejäkin mutta mä halusin sinisen ja vihreän koska mun muukin astiastoni on pääosin senväristä. ja huh kuinka mun maha on nyt täynnä teetä ja muusia ja soijanakkikastiketta. kauheeta kun yrittää ruokkia jotain jalkapalloilijoita ja sitte joutuu itekin kauhean ähkyn uhriksi aina. mutta mä kyllä luulen että sopis vielä ehkä vähän jätskiä.

sin-atra

2011-04-26T21:16:00.000+03:00

mä keksin täydellisen synttärilahjan mun isoveljelle muutaman päivän liian myöhään. tai oli se ostettukin lahja hyvä, you can't go wrong with pratchett, mut hei seriously, metalliversioita sinatra-klassikoista? missä mun pää on oikein ollut piilossa kun oon missannut tän? devin!! new york, new york!!

voiko ostaa kummipojalle ristiäislahjaksi tämän? saakosaakosaako? tai jos ostaisin itelleni vaikka ööööö..... 28-vuotis-ja-11-päiväis-lahjaksi? en oo kuitenkaan ostanut itelleni kovin monta synttärilahjaa. luulisin.

biisilistalla:

01. new york, new york (devin townsend)
02. i’ve got you under my skin (glenn hughes)
03. summerwind (geoff tate)
04. it was a very good year (dee snider)
05. witchcraft (tim “ripper” owens)
06. fly me to the moon (robin zander)
07. lady is a tramp (eric martin)
08. i’ve got the world on a string (doug pinnick)
09. love and marriage (elias soriano)
10. strangers in the night (joey belladonna)
11. high hopes (franky perez)
12. that’s life (jani lane)

ooh. saakosaakosaako?

dee snider - it was a very good year:

mä en kyllä millään taida pysyä hereillä tänään sen futispelin loppuun asti. liittyy asiaan kaikin tavoin. mutta että voiskohan kaikki tänne yöksi tulevat ottaa tämän huomioon kiitos?

hämmästyttävän pitkä työperjantai

2011-04-22T15:40:00.000+03:00

kukaan ei oo tehnyt mun töitä. huoh. ilmeisesti kaikilla vaihtoehtoisilla henkilöillä on ollut liian kova kiire leipoa focacciaa, paistatella sääriä ikkunalla ja juoksennella ympäri maakuntaa etsimässä uudelle kummipojalle kaikkea ihanaa. viimeksi kun oli pitkäperjantai, loiskin marin kanssa viskiä maailmantähti-wowittajan sänkyyn elämää lyhyemmässä hameessa. hmmm, lähtisköhän joku mun kans huomenna kattomaan kokkoja? ootteko tienneet että vilja taikinatuleentuu? saisko mennä päikkäreille?

arsenväristä?

2011-04-18T11:47:00.001+03:00

mun tämänhetkisen tilanteeni perusteella arsenvärisen käsitys on laajentunut käsittämään myös uskomattoman määrän violetinkukertavan sävyjä. onnellisimmat teistä tietävät, mistä on kyse, muut joutuvat käyttämään mielikuvitustaan.

monsteri haastoi mut paljastamaan neljännen kuvakansioni neljännen kuvan. tein tän haasteen jo joskus aiemminkin, mutta koska tuonne väleihin on tullut joitain muitakin kansioita, voin tehdä helposti uudestaan :) nykyään neljäs kansio on nimeltään eläinpuisto ja sen neljännessä kuvassa poseeraa pari somaa kissaeläintä:

tai no, poseeraa ja poseeraa, ehkä jollekin toiselle. on ne silti oikein somia. kuvattu mun nimipäivänä 2007. ähtärissä. siitä taitaa olla jo aika kauan. huhhuh. niin muuttuu mailma.

ai että tää istuminen on muuten mukavaa. terveisiä tulevalle selkävammalle.

ainiin tää haasteasia meni siis näin:

1. avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi.
2. valitse neljäs kuva kansiosta ja julkaise se.
3. selitä kuva.
4. haasta neljä bloggaajaa tekemään sama.

onko pakko haastaa jos ei jaksaisi ollenkaan? mari vois tehdä. eikö? ja vaikka tinnu? ja sitten mä en jaksakaan enempää keksiä enkä linkittää.

aurinko paistaa, taidanpa hakeutua ulkotiloihin haistelemaan kevättä.

kolmepuol

2011-04-14T20:07:00.000+03:00

moi vaan moi. musta tuli tänään kolme ja puolikertainen täti. mulla on nyt kolme veljenpoikaa ja yksi veljentytärpuoli. kaikki asianomaiset voivat hyvin. poika sai ihan hyvän synttärin, saman kuin tinnulla. sitten me voidaan aina pitää yhteiset synttäribileet, kun minähän vanhenen vasta ylihuomenna.

siihen liittyen voisinkin tehdä tämmösen uuden perinteen. viime vuonna vihjailin missyistä, tänä vuonna halukkaat voivat sitten toimittaa tänne seinäjoen keskustaan yhteen kivaan yksiöön tämmöset:

varmaan kolmekasit olis hyvät, en sovittanut niin en tiedä onko seiska vai kasi hyvä mutta yhdet toiset vb:n ballerinat on mulla kasit, niin että siltä pohjalta. vetskari-aidat, tarttee! ja sitten tietysti myös nämä mustana saa tuoda:

kun mä tiedän että siellä to-del-la moni kuitenkin raapii päätään että mitähän sille yhdellekin keksis. ainakin rewell centerin andiamossa oli noita tamariksia, vagabondeja varmaan aika monessa paikkaa! noni! voitte taas tarvittaessa kysellä osoitteita sähköpostilla, ei haittaa vaikkei ihan ehdi enää lauantaiksi.

rokkiperheen vauvalle pitäs kyllä keksiä jotain kivaa pientä vielä. ehkäpä siihen mennessä ehdin, kun ne pääsee kotiin.

vattenflaska

2011-04-13T16:19:00.000+03:00


terveisiä tirlittaneilta

say no to flunssa

kenkäpussi :D

toiset osaa myös kalenterin ;)

kaksi sanaa - asialinja

2011-04-11T18:09:00.003+03:00

rakastuminen on aika vaikea asia. kun yhtäältä tekisi mieli hihkua, hehkuttaa ja huutaa koko maailmalle korkeimmalta katolta, miten paljon tuntee, mutta toisaalta omien tunteiden jakaminen esimerkiksi näin julkisessa blogissa on aika vaikeaa. on niin paljon, mitä haluaisi sanoa, muttei voi, koska tahtoo suojella sekä itseään että rakkautensa kohdetta.

nyt kuitenkin tuntuu siltä, etten kestä, jos en pääse sanomaan tätä ääneen. oon rakastunut. ra-kas-tan teitä. älkää koskaan lakatko olemasta niin hemmetin upeita.

parhaat bileet tällä vuosikymmenellä. pian pian pian taas uusiksi. tilipitäpin kera - muistat sitten kans!

kuvat maribeibeltä

ei se väärin oo

2011-04-08T22:33:00.000+03:00

mochaccino mochaccino oli kunnon mies

vaalimainos tahaton. tuuloo häikääsöö mutta reiret näyttää kapialta.

komia puisto taustalla.

metakuva.

mari kävi vähän ulkoiluttamassa mua tänään. sit me otettiin kuvii ja juotiin mokkatsiinoo ja oltiin ihan että oo äm gee. ja huomenna me mennään vaasaan tanssimaan meidän värikoordinoiduissa asuissa. yksi ska-resiina coming right up!

(perjantain piikkiin kaikki huonot jutut)

eri asia

2011-04-05T17:38:00.000+03:00

en ole vihainen, mua harmittaa. eri asia.

vissiin jokaiseen viikkoon kuuluu tämmönen päivä nykyään. kun mikään ei mene niinku pitää. no en olisi halunnutkaan, niin. saa nyt nähdä pääsenkö tallillekaan katsomaan uutta isoheppaa ennen pimeää.

mistähän sais oikeen hyvää pizzaa? nyt tuntuu vähän siltä, etten laittaisi vastaan, jos sellaista kannettaisiin eteen. vähän tulisuutta, paljon juustoisuutta ja sekä puna- että valkosipulisuutta. ja jotain vielä. etsä viitsisitsä tuoda mulle semmosen?

iltojemme ilona?

2011-04-04T16:29:00.004+03:00

kolmas kerta toden sanoo: kyllä se ilona vaan on ihan aidosti ihan karmea paikka. jokseenkin järkyttävän kamala. illan parasta antia oli se, kun huomasin talon pa:n kautta (eli niiden tanssijytäkaiuttimien) soittavan coverbändin kitaristin heiluttelevan kuitenkin jopa stratocasteria. tappiin asti jaksoin kuitenkin hauskojen ihmisten kanssa, niin onnellinen oli iltamme tähti, täydellisesti polttareilla yllätetty alkukesän morsian.

nyt aletaankin marin kanssa värikoordinoimaan seuraavan lauantain tanssiasuja. laittaisko jotain mustaa? marin suosikkiväri sopii kyllä tän levynkannen kanssa yhteen, ehkä voitaisiin olla hyvin teemaväritettyjä.

kaupoissa kuudes päivä!

kuinkahan hyvin uuden levyn ehtii opetella kolmessa päivässä ulkoa ennen tansseja?

pee äs: sinä joka olet käynyt täällä vaivihkaa viikonlopun aikana levittämässä uskomattoman määrän vaatteita pitkin ja poikin, ole hyvä ja käy siivoamassa jälkesi.

i truly believe

2011-04-01T12:30:00.000+03:00

uskon vahvasti, että teekupissa on jotain vikaa silloin, kun huomaa vasta työpisteelle kantamansa täyden kupposen olevankin äkillisesti tyhjentynyt. siis oikeesti hei, weeteeäf, pitääkö mun ihan tosissaan nousta tästä taas laittamaan teetä?

jatkan ohjelmatestausta. aika jännää.

oh look i found my camera

2011-03-29T13:14:00.000+03:00

löysin kamerani hukan teiltä. se oli siinä hyllyssä, josta katsoin neljä kertaa jo aiemminkin. en sattunut löytämään sitä ajoissa ottaakseni kuvia viikonloppuvieraistani - onneksi puhelimen kamera tallensi komealta tummalta kollilta saadut aamupusut, jotka saattoivat aiheuttaa hieman mustasukkaisuuden tunteita 223 metrin päässä. samainen herrasmies pääsi sänkyynkin mun kanssa - jopa saman peiton alle, melkoisen läheisissä väleissä ollaankin. nih! kurjaa oli päästää koko sakki jatkamaan matkaa, tulkaa toistekin!

nyt alkoi tehdä mieli suklaata - jokohan olisi aika tehdä se mansikkabrownie, jollaista lupailin tinnulle jo viime viikolla? en olekaan leiponut moneen päivään! äkkiä uuni päälle!

maistuisko neideille mökäöljy?

2011-03-22T13:42:00.001+02:00

kohta sitä saa, kohta sitä saa, levyllisen täynnä tanssimusiikkia :)

kyllä kiitos!

randomness to the maximation

2011-03-17T14:38:00.000+02:00

mä päätin tänään että alan entistä randomimmaksi tyypiksi. kun mun tulee otettua aika paljon kaikkia random-kuvia, jotka ei ole niin tähdellisiä että niitä tulisi laitettua minnekään, mutta jostain syystä joku asia on niin tärkeä että siitä pitää kuva ottaa, niin sitten tuntuu tosi typerältä päätyä vaan heittämään ne lopulta ihan turhina roskikseen. niin mikäpäs parempi ajatus kuin tuupata ne tänne sisältönsä monipuolisuudesta parhaiten tunnettuun blogiin. ja ajattelin että teen tällaisia randomeus of the nation -postauksia tasan aina kun tuntuu siltä. hah. voi olla että tekee mieli selitellä noita kuvia, voi olla että ei. tänään ehkä tekee. varaan oikeuden epätarkkoihin ja muutenkin huonoihin sekä luonnollisesti sisällöttömiin kuviin.

tää olis jotenkin niin peppi pitkätossu -vaate. ei vaan ole punaisia pitkiä lettejä eikä eriparisukkia.

mainitsinko, että mulla ei ole leivänpaahdinta?

todistettavasti olen ainakin aikonut leipoa juustokakkua. leivoin. maistui ihan juustokakulta.

uusi suosikkikaulakoru. it has ketjut mutta se ei sekaannu mun tissiväliin. joka näyttää hurmaavan punaiselta tässä.

saattaa tulla ihan suhteellisen jännä mestareiden liigan loppu vielä. tiistaina nauratti, vaikka piti juosta suoraan elokuvista kahden eri telkkarin ääreen katsomaan jalkapalloa. interisti, hupsiss.

noin. palataan taas. nyt juoksen tallille leikkimään mustien hevosten kanssa. pusuja vaan.

ote oletetun taiteilijan sielunelämästä

2011-03-14T15:41:00.000+02:00

berberi kysyi, huvittaisiko käydä maistelemassa lonkeroa jossain paikallisessa kuppilassa lauantaina. huvitti. paikallinen taiteilijakuppila tarjosikin (parhaan baarimikon lisäksi) tietenkin runsain määrin huomattavan epäkypsien, mutta raivostuttavien liian nuorten taiteellishenkisten henkilöiden keskusteluja maailmasta, musiikista ja ahdistuksesta. onneksi otin reissuvihon mukaan. suosikkiquoteni pitkään aikaan nimittäin löytyi.

(tältä näyttää kiireisen kääntäjän humalakäsiala yhden aikaan yöllä.)

"mulla on ollu hirvee maailmantuska. mut sit mä oon ollu et paskat maailmasta"

- joku random-taiteilijasielu -

the force is strong with this one. ei mulla muuta.

here kitty

2011-03-10T18:13:00.000+02:00

joku on joskus huomannut, että tykkään kissoista. siksipä sisustan valkoisten kuutioiden lisäksi pääasiassa kissoilla...

tämän postauksen innoittajana on toiminut se työ, jonka kanssa olisi ihan kiitettävän kiire. eli tietenkin pitää ruveta kuvaamaan kissoja.

kostonhimo

2011-03-08T15:43:00.003+02:00

kyra k. in hevoset ja ratsastus 1/11. tutulta kuulostaa. pitäisiköhän sitä päättää näyttää arvostelijoille, mistä meidät on oikein tehty? jos vaan olisi yhtään varma, että sitä kannattaa hirveästi esitellä.

unohdin mennä venyttelyyn. hups.

instant pöytä

2011-03-07T15:43:00.001+02:00

rahi + rulotarjotin = instant sohvapöytä. marinkestävä, tervetuloa hanipai teelle mun olkkariin :) muutkin saa tulla! olen melko onnellinen veljen kyvykkyydestä ymmärtää vihjeitä. eikä hirveästi edes harmita, ettei instant pöytäni ole kokovalkoinen (sen saa piiloon helposti).

pusui vaan kaikille. haukotusmaanantai saisi nyt kohtapuoliin jo jatkua kämpän edellisen asukkaan seurassa, huhuu, koitas nyt soittaa jo!

pee äs: voisitteko te vaan olla tsätissä munkaa ettei tarvisi ainakaan jotain kirjahyllyä ruveta järjestämään tylsyyspäissään?!

pikkuvaimo

2011-03-04T15:25:00.001+02:00

olen maailman ihanin etäpikkuvaimo. ainakin sanun mukaan. ja muilla ei liene niin väliä. tuotoksillani on ehkä ajoittain lieviä muotoilullisia ongelmia. mutta ei kai niitä niin aina lasketa.

omnom?

tämä valioyksilö muistuttaa myös ulkoisesti jokseenkin korvapuustia.

tämä ei. koen olevani erittäin luova leipuri.

tästä en ehkä sano mitään. lämpimäisiä....

ensimmäinen pellillilinen piti sisällään marin suosikkia, ns. tummempaa paahtoa, mutta nekin maistui ihan pullalle. niin, ensimmäinen pellillinen. kolmesta. asun yksin, minulla ei ole pakastinta. ja pullakahvivieraideni lukumäärä kutistui juuri neljästä kahteen, kun rokkipoika ( = käsidesin uusi nimi, hän ei ole enää vauva vaan rokkipoika) on kuulemma kuumeessa. pikkuvaimolla taitaa olla varsin pullaisa ruokavalio tästä muutaman päivän eteenpäin.

tulipahan käytyä

2011-02-28T15:02:00.000+02:00

olen kamppaillut tavoitteellisen ratsastuksen kadonneen kipinän kanssa kesäkuusta asti. nyt tässä viime aikoina on tullut käytyä valmentautumassa ja jätettyä hippailtoja väliin, että pääsee ajoissa ylös ja siisteissä edustuskuteissa hevosen selkään. kipinä välähtää välillä oranssina, välillä jaksan leijua valmentajan positiivisista kommenteista (on kuulemma niin kiva mua opettaa, kun olen niin lahjakas!!). sitten välillä iskee turhauma, että pitikö sitä nyt saakeli soikoon tähänkin rahojaan upottaa.

niinkuin esimerkiksi eilen. kilparatsastaja-hanska jätti hauskan, kuukausitolkulla etukäteen ilmoitetun tupari-kihlajaisillan pelkäksi pikaiseksi visiitiksi lauantai-iltana mennäkseen kotiin panikoimaan aamun varhaista herätystä, tankkausta, ohjelman muistamista ja hevosen loimittamista (talvi on suhteellisen haastavaa aikaa olla urheilija, varsinkin eläimellinen urheilija, kun pyrkimys olisi pounia tukehduttamatta pystyä varjelemaan toisen lihaksia kylmältä). lopulta jännitin enemmän ehkä sitä, millaiset kannustusjoukot saan paikalle ja millaisia kiusallisia tilanteita siitä voi syntyä (tietenkin turhaan, eihän siellä ollut kuin tinnu ja mari, mutta aina pitää vähän jännätä).

pukeuduin valkoisiin kisapökiini, ehdin siivota tallit, puleerata pounin ja juoda vettä ennen lähtöä. pääsimme kisapaikalle suunnitelman mukaan ajoissa. aikataulun mukaan ehtisin verrytellä reilun puoli tuntia ennen starttia, just hyvä. mutta mitäs sitten kun melkein ehdin toiselle kierrokselle verryttelyalueella ja toimitsija kipaisee kertomaan, että teidän verkkaryhmä alkaa nyt maneesissa. eli aikaa verrytellä 10 minuuttia. alla 550 kg kankeaa hevosenlihaa. teki mieli vetäistä pienet itkupotkuraivarit, että en muuten tule maneesiin ennen ilmoitettua ajankohtaa, tehkää mitä lystäätte sillä aikaa mutta meidän verryttely alkaa 20 minuutin päästä. en sitten kuitenkaan ihan viitsinyt, vaan tuumasin tehdä parhaani sillä mitä sain.

hevonen ei kuolaintuella?

vähän sain, vähään pystyin. hevosen jalat jossain omilla teillään, selkä jäykkänä ja lavat lukossa oli sitten mukava käydä kaahottamassa rata läpi. maksusta. ensimmäistä kertaa kouluradalla ikinä koin myös totaaliblackoutin - laukkalävistäjä e-m, harjoitusravia, ------------------------------. tuumasin, että kai se kohta viheltää, jos mennään kuinka sattuu, ja uskomattoman pitkän lyhyen sivun jälkeen tuli hämärä aavistus - varmaan ässästä vasemmalle. ei siis vähennyksiä väärästä radasta, mutta eipä niille olisi paljon tilaa ollutkaan. oltiin ihan kauheita. ja maksettiin siitä. ja stressattiin etukäteen. ei paljon lohduttanut ne etukäteen mietityt kokoamiset ennen lisäystä, että keskiravi näyttäisi isommalta kuin onkaan, tai se, että tiedän mihin me ihan oikeasti pystytään kunnon verryttelyn jälkeen. että tulipahan käytyä. terveisiä vaan järjestäjille.

tältä se sitten vissiin näytti kuitenkin....

en tiedä, paljonko prosentteja olisi ollut enemmän sen kunnon verkan jälkeen, mutta kaikista eniten syö se, ettei päässyt edes kokeilemaan. jos ainut syy huonolle menestykselle olisi se, että en nyt vaan osannut ratsastaa tai se, että tyyne kyttäili nurkissa majailevia hiiveitä möököjä, ei ottaisi niin lujaa päähän, vaan saattaisi tulla sisuuntuminen, että varmasti osaan enemmän, kattokaa vaikka! nyt tuntuu lähinnä siltä (vaihteeksi), että mitä hittoa mä kiusaan itteäni jollain kilpailemisella, kun meno on tämä. tuomarin kommenteissa "hevosen takajalat ei tee töitä" tuntuu lähinnä vittuilulta. ai ei tee vai? jännä juttu, se kun yleensä ottaa ne jalat alleen siinä noin puolen tunnin kohdalla verryttelyn aloittamisesta. tällä kertaa en päässyt kokemaan sitä tilannetta lainkaan, puoli tuntia verryttelyn aloittamisesta istuin jo katsomossa. kiitos ja hei. 53,2 %. oli mukava käydä.

kuvista kiitos tavalliseen tapaan marille :)

principessa

2011-02-24T11:14:00.000+02:00

goottiprinsessa-aamutakki vihdoin valokuvassa. mun katse on sitten aistikkaasti alas luotu vaikka näyttää siltä että silmät olis kesken kepeän pyörähdyksen kiinni (pyörähteleekö goottiprinsessat kepeästi?). huomaa vilttitossut - goottiprinsessan asuste numero uno.

hanska sydän goottiprinsessa-aamutakki forever.

184

2011-02-22T13:13:00.000+02:00

niin monta päivää. tuhannen tekstiviestiä. kalliiksikin tulee. en vaihtaisi pois mistään hinnasta.

and then some

2011-02-19T10:44:00.000+02:00

työpäivän keskittymiskykyhuippu - otanpa itestäni kuvia heijastavan näytön kautta.

necessary stuff

työtoveri

elämänkumppani

lifesavers


elinehto

ja sitten ihan vaan pari tuntia myöhemmin samassa sijainnissa......

katse oikeaan - päin! paistaa se kuukin silmään jos istuu yöhön asti töissä.

mulla ei sitten ole näiden luovien taukojen takia kiire. tietenkään. huomasin kyllä, että ehkä tehokkain työaika on yön hiljaisuudessa - toki naapurit varmaan rakastavat suuresti tehokasta viheltelyäni vaikka kahdeltatoista yöllä. tai sitä, kun levoton rytmijalka naputtaa seinään. pitäisi ehkä vähentää vähän tuota kofeiinia? sanoo hän ja menee keittämään lisää teetä. tänään on rauma-kriisi ja se alkoikin jo noin vartti sitten. viime yönä näin unta, että sain puhelun kotimatkabussista - kakskuus! on varmaankin täysin luonnollista olla ihan jänäkaka nyt koko (työ)lauantain.

theme song

2011-02-17T13:17:00.000+02:00

tämän kuun teemabiisi, omistettu ainakin tinnulle ja mulle. joo ja jatkanpas sitten töitä, jos saisin huomenna käydä veljen kanssa lounaalla ja leikkiä perjantai-illalla olevani normaali ihminen, jolla on sosiaalinen elämä ja siis käydä jossain jonkun blondin kanssa.

there's too much work and i'm spent

pusui.

gorgöösi

2011-02-15T17:22:00.000+02:00

sanun mielestä oon gorgöösi. sanu ei saanut tähän mitään namiskaa mutta mäpä näin tämmösen myös miccilässä ja varastin sen sieltä. hei, olen hanska, gorgöösi bloggeri!

milloin aloitit blogisi:

joulukuun kolmas kakstuhattaseittemän.

mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea blogisi käsittelee:

tähän vastauksen saa varmaan parhaiten tuosta tagilistasta, mutta eiköhän täällä lähinnä höpistä muuten vaan, aggreta, rattasteta ja juhlisteta elämää milloin minkäkin tasoisessa viskitörötilassa.

mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin:

sanu sen sanoi: minä kirjoitan tätä. oikeasti tämä on erityinen siksi, ettei täällä ole mitään nähtävää, kirjoittaja on laiska ja alkuperäisen ideansa vastaisesti varjelee elämänsä todellisia yksityiskohtia mustasukkaisesti. että kivat teille, jotka luette.

mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen:

kispe. ja sellainen harhainen käsitys, että osaisin itsekin kirjoittaa jotenkin sarkastisen koomisen mielenkiintoisesti. ja se että ajattelin kaukana asuvien kavereiden haluavan lukea kuulumisia. silloin kukaan ei vielä ollut facebookissa. nykyään vain minä en ole.

mitä haluaisit muuttaa blogissasi:

no kyllä kai sitä olisi ihan kiva jos voisi vaikka osata vähän kirjoittaa välillä jostain tapahtumista, oikeasti haluaisi jakaa asioitaan. syksyllä tapahtui pari sellaista asiaa, jotka valtasivat elämästäni paljon alaa ja joista en voinut kirjoittaa.... tällä hetkelläkään en voi kirjoittaa siitä toisesta, sillä siihen liittyy pari sellaista sanaa kuin vaasa sekä hovioikeus ja se toinen on semmoinen vihjailtava asia. kai sen nyt kaikki tajuaa mutten silti halua kirjoittaa siitä. koska se on mun mun mun asiani eikä se kuulu kenellekään. paitsi niille jotka saavat mailin pituisia sähköposteja joissa kuvaillaan ~~liian~~huomattavan yksityiskohtaisesti kaikennäköisiä ilmiöitä. mutta jos siis vastaisin kysymykseen niin tahtoisin blogiin enemmän jotain sisältöä. lifesfail-blogi ja enemmän asiaa. tai siis ei asiaa mutta sitä, mitä täällä nyt muutenkin on. turhaa lätinää.

muita gorgööseja bloggereita ovat mielestäni kovasti gorgöösisti kapoistunut annikki, aina yhtä ihana taskuvenus tinnu, ihana pori jazzin pelastaja ence, gimp-taiteen edelläkävijä annevee sekä juuri sinä, joka toivoisit joskus saavasi jonkun blogipalkinnon, muttet saa, koska sinulla ei ole blogiystäviä. ole hyvä! mua muuten aina ahdistaa näissä palkintojen eteenpäinjakamisessa sekä se, että kuitenkin haluaisin palkita justiin ne samat kuin palkinnon antajakin (että kiitti vaan sanu!) ja sitten se, että pitäisi muistaa käydä huutamassa kaikille sinne kommenttiboksiin että sait palkinnon. ja miten senkin sitten sanoo? sanu muuten ei edes käynyt sanomassa mitään! melkoinen itseluottamus että käyn lukemassa sun blogia!

sitten vielä yksi juttu: asuuko kukaan raumalla? tunteeko kukaan ketään raumalaista? mulla on lauantaina rauma-kriisi, niin joku voisi pelastaa mut siltä kriisiltä kello 16-17.30. paitsi että mari lupasi pelastaa mut kriisiltä harhauttamalla mua taidokkaasti sillä aikaa. että ehkä mun kriisi on selvitettävää sorttia.

carpitch walentine

2011-02-14T23:13:00.001+02:00

aineksia ystävänpäivään:

- ahdistamattomia töitä ja ystävällinen muisti, joka tarjoaa paljon apua

- paljon tsättäystä ystäväin kera

- sähköposti

- lyhyitä ja ystävällisiä puheluita

- ystävällinen kassajono, joka etenee nopeasti

- ystävällisesti auki olevat portit

- lämmin syli ja hiusten silitystä

- .........

- ystävällisesti onnistunut pasta ja kastike ja kokkia miellyttävät onpas hyvää -huokaukset

- ystävällishenkinen sohva, viltti ja patteri

- kung fu panda

- miehen puolikkaat

- yllätyspaketti helsingistä

- kilometripuhelu helsinkiin

- pullanhimo

- kamera, lamppu ja käsisydämet

- kaamea väsy jo ennen puoltayötä

- sanun painttioperaatiot <3

vielä kun saisi kauniita unia. hyvää ystävänpäivänloppua kaikille ystävällishenkisille.

joka viidennes

2011-02-10T10:10:00.000+02:00

hei nyt multa napsahti vähän aivoissa. kielipoliisista päivää.

oon kuullut nyt aika moneen otteeseen ylen uutisissa, että jostain asiasta joka viidennes tai joka kolmannes on vaikka huonossa kunnossa. ai että joka viidennes? toisin sanoen sata prosenttia. varje femtedel? jos taas puhutaan viidesosasta, siitä kahdestakymmenestä prosentista, sanottaisiinko vaikka että viidennes. tai vaihtoehtoisesti joka viides. viidennes hanskan aivoista ei jaksa ymmärtää. joka viidennes hanskan aivoista tahtoo suomeen valtion omistaman viestintäyhtiön, jonka radiouutisten lukijoilla olisi kielentaju.

olen puhunut. pahoitteluni teille, jotka ovat jo kuulleet tämän valitusvirren aiemmin.

tänään aion tehdä enää 12 tuntia töitä.

charity case

2011-02-07T18:29:00.000+02:00

hanska vähän mogasi tuossa. vähän väärin arvioitu rahanmeno saa hanskan nyt vähän sitten säästölinjalle. töitä olisi niin maan hirvittävästi, mutta jotenkin se nyt ei näy tilin saldossa. eikä näkyne vielä jonniinmoiseen aikaan. huoh. typerä mikä typerä. ja kun on kiirekiirekiire, ahistusahistusahistus enkä muka kerkiä ollenkaan viettämään normaalien ihmisten elämää ja onko se sitten niin kauhia paikka jos aina välillä on tämmästä? on! viikonloppu jäi välistä, en ehdi venyttelyyn ja soijanakitkin maksaa miljuunan vaikka kuinka olis varaton. ja kun piti mennä lupaamaan nakkikastiketta ja perunamuussia niin sitten pulitetaan miljuuna soijanakeista. ehkä menen taas erittäin läheisessä tulevaisuudessa äitin kanssa kauppaan. no voit sä nyt maksaa jos nyt kerran välttämättä haluat. mamma <3

ihmisiä kiinnostaa, millainen kämppä mulla nyt sitten on kun täällä pitää niin kauhian onnellinenkin olla. yllä sneak peek :D:D jos mä joskus ehtisin heilumaan kameran kanssa, voisin ottaa jotain kuviakin, mutta toistaiseksi havainnollisimmat esitykset taitaa löytyä tuolta marin luota - lauantain videopäiväkirjassa heilutaan hanskan huudeilla ja jos hermo kestää hihitystä, käykää kurkkimassa uteliaisuuspäissänne :P ja ei en pysty linkittämään tota tänne kun se on niin höpöhöpö - taattua hanskan&marin laatukamaa siis. ja joo mun mielestä kirjat kuuluu olla aakkosjärjestyksessä mutta en mä ehdi noiden kanssa säätää. joskus sitten. nytkin pakoilen tuota ahdistavaa työmäärää tällä höpinällä. sehän siis helpottaa, kun ei tee mitään.

aaaa. saisko vaan tehdä töitä? siis sillä lailla että saisin ehjän, toimivan tiedoston ja muistin ja niitä ei vaihdettaisi kesken työn eikä tarvisi säätää all day every day. ei mulle makseta siitä säätämisestä.

big spenderrr

2011-02-06T00:06:00.000+02:00

hussasin tänään rahaa. eurotolkulla. ensin sijoitin euron teekuppiin urheilutalolla. ilman teekuppia ei voi mennä katsomaan futsalia. ja futsalia on katsottava. aina tilaisuuden tullen. pelin aikana maistelin tinnun hankkimia herkkuja. 17 maalin, kahden punaisen kortin ja huomattavan monella eri äänenpainolla lausutun v-sanan kuulemisen jälkeen kipaisin kahvioon. lisää tätä. futsalia ei tällä kaudella enää heru, mutta lisää tätä.


hollandilaisia salmiakkeja. kaupan päälle kätevä lääkemitta. 50 senttiä.

niin että taas meni rahaa. pelin näkemisestä en maksanut. olemme havainneet tinnun kanssa toimivaksi taktiikaksi päästä ilmaiseksi sisään moikata lipunmyyjää iloisesti ja marssia sisälle. kai sä hei tiedät kuka mä oon. jos et tiedä ni kysy tolt kapteenilt.

sit me tehtäis töitä. kuten näkyy. joskus viikonloppusin on tälläst. onneksi on eväspuoli kunnossa.

asioita, joita ei olisi pitänyt tehdä viime viikolla

2011-01-31T18:06:00.000+02:00

jälkiviisaus on paras viisaus. asioita, joita ei olisi pitänyt tehdä viime viikolla on aika paljon. niitähän kannattaa miettiä jälkeenpäin, ettei vaan pääsisi elämässään eteenpäin.

viime viikolla ei olisi pitänyt

- ostaa matkailijalippua helsingissä, sillä se takaa aina sen, että kuljen julkisilla sen jälkeen kerran.

- tanssia kuin heikkopäinen tavastialla. yksin.

- käydä keskustelua katkeran miehen kanssa.

- hukata hankeen tyynen takasuojaa.

- murehtia liikaa sitä yhtä helsinki-asiaa.

- soittaa itkukännipuhelua kitaristille. tai kellekään.

- juoda ilmaista lonkeroa.

- puhua ruotsia.

- muistaa puhuneensa ruotsia.

- jättää niitä farkkuja ostamatta.

- leikata etusormenkynteen leipäveitsellä lovea.

- unohtaa soittaa lapualle.

- katsella ebaysta seinätarroja.

- jumittaa niin paljon että myöhästyin joka paikasta.

- ostaa lippua, sillä olisin päässyt ilmankin.

- sanoa tuttavalle hei, sillä tuttavan naisystävä kilahti tuosta pahasta rikkomuksesta melko näyttävästi.

- ottaa niin randomilla sitä banaaninippua, vaan katsoa vähän myös hedelmien alapuolta.

- laittaa niitä teräskärkikenkiä yli 15 asteen pakkaseen. ishouldknowbetteralready!

- antaa toivon herätä sen helsinki-asian suhteen.

- luulla, että pystyisin vielä selvittämään asiani katkeran miehen kanssa.

- jättää kameraa laukkuun, kun olisin voinut kuvata pennyn ja peanutin hepuleitakin.

- mennä päänsärkyisenä tallille kuvitellen että raitis ilma ja liikunta vie sen pois.

- buukata jokaista seinäjoella viettämääni päivää niin täyteen.

- tehdä elämästäni hankalampaa ajattelemalla runsain mitoin sitä, miten vähän aikaa sain ja miten paljon aikaa menee ennen kuin pääsen takaisin saamisosioon.

- puhua masteroinnista.

no, nyt on tämä viikko. katsotaan, onko mitään opittu. en aio ainakaan juoda kenenkään raiderista lonkeroa enkä puhua kenenkään kanssa ruotsia. enkä soittaa kenellekään itkukännipuheluita. enkä murehtia liikaa (en kylläkään lupaa mitään). enkä jätä niitä farkkuja enää ostamatta, jos näen sellaiset myös tässä kaupungissa. paitsi että saatan jättääkin, koska enhän nyt tokikaan voi ostaa jotain asiaa vain pariin otteeseen sen nähtyäni ja syvästi ihastuttuani.

aion nauttia elämästäni tänään ja huomenna ja ylihuomenna. ja ehkä jopa loppuviikosta. vaikka luultavasti hajoan silloin siihen, mikä tällä hetkellä aiheuttaa riemua. suuri työ tulossa, woo! eli loppuviikosta tuijotan näyttöä tyhjin silmin ja mietin, miten mukavaa oikeastaan onkaan olla köyhä ja askarrella vaan kaikkia pikkuhommia kaikessa rauhassa. ei kai. töitä! woo!

hmm-hmm-hmm-hmm

2011-01-26T13:43:00.000+02:00

mulla on uusi elämä. muutama kilometri noin itään edellisestä kodista teki kaikesta ihan uutta. kolmessa viikossa olen kehittänyt lukemattomia uusia rutiineja, käynyt läpi monia kriisejä ja suunnattoman eroahdistuksen vanhasta puhelimesta. olen ollut onnellisempi kuin kuvittelin voivani ollakaan ja löytänyt edestäni ihan saatanallisen tiiliseinän. nähtäväksi jää, mennäänkö siitä yli vai läpi vai onko se vaan liian suuri selätettäväksi. en ole vielä tehnyt 200 metrin pikajuoksun maailmanennätystä, mutta säikähdän joka kerta, kun yksi blondi avaa oveni kolme sekuntia sen jälkeen kun painoin alaoven avausnappia. asunhan kolmannessa kerroksessa. paikallistin kameran laturin noin toissapäivänä ja aion vakaasti joskus vielä käyttää sitä. olen nähnyt unia 700 euron aktiivikaiuttimista ja laskeskellut perintötavaroiden suhdetta uutena hommattuihin tavaroihin ja todennut että oikeastaan olen aika tehokas kierrättäjä. olen löytänyt sielulleni taas yhden toverin, tai paremminkin ehkä saanut varmistuksen aiemmalle epäilylleni. olen käynyt läpi noin 10 päivää sitten yhden illan vaatekriisin, jonka jäljet ovat vieläkin nähtävissä vaatekomeroni lattialla. olen harhauttanut itseäni pinnallisilla asioilla, etten olisi jännittänyt ja pelännyt liikaa. olen ottanut uudesta elämästäni lukemattomia mentaalivalokuvia ja ehkä yhden digikuvan ja senkin palavista joululahjakynttilöistä. voisiko ne mentaalivalokuvat saada tulostettua?

olen juonut liian vähän vettä ja liikaa teetä. olen havainnut, että valkoisten kuutioiden keskellä mustiin pukeutumisesta seuraa paljon pölyjenpyyhkimistä. olen huomannut olevani vieraskorea. tai tuttukorea. ei täällä vieraita käy. en ole pessyt ikkunoita vaikka syytä ehkä olisi. enkä silittänyt verhoja. sen sijaan olen oikonut eteisen mattoa joka kerta sen yli kuljettuani ja päättänyt hankkia sen alle jonkun liukuesteen. ja että sanon jollekin huoltohenkilölle jumittuvasta summerinappulasta. en nauti mitenkään erityisemmin siitä ulinasta kuitenkaan. olen herännyt keskellä yötä huomaavaisiin aurausautoihin sisäpihalla ja vienyt suunnattoman äänekkäästi käyvän kierrätyslahjakellon keittiön kauimmaisimpaan nurkkaan, jossa se vielä pitää peitellä jollain öisin, että saa nukuttua, jos ei halua ottaa patteria irti ja laittaa sitä edelleen jakoon. mulla ei siis edelleenkään ole kelloa kovin esillä enkä siksi ehdi minnekään ajoissa. esimerkiksi tallille. niinkuin nyt heti. voisin koittaa jos saisin kameran lataukseen. en lupaa mitään.

shopiti

2011-01-17T16:08:00.000+02:00

tänne pitäisi vielä hommata

- kaiutinasiasysteemit. erehdyin kyselemään isoveljen mielipidettä aiheesta ja jouduin sellaisen hifi-ryöpytyksen uhriksi että kaduin koko hommaa. tämä jäänee siis hautumaan kunnes jaksan katsella aiheesta tarpeeksi infoa että voin tehdä päätöksiä. siihen asti kuuntelen musiikkia äidin joskus vahingossa ostamasta kannettavasta mark-soittimesta.

- liitutaulu. miten vaikeaa on joidenkin kauppojen kehittää valikoimiinsa semmoinen yksinkertainen pienehkö musta liitutaulu, jonka voisin laittaa keittiön seinälle? yksinkertainen = ei sydämiä. mikä juttu siinä on että sisustusasioissa pitää olla sydämiä? mulla on yksi joululahjaksi saatu sydänasia ja se saa riittää. en ole sydämellinen.

- ehkä pari valkoista sisustustyynyä vielä. löysin kaksi kivaa alennuksesta mutta saatan tarvita vielä toiset kaksi ja mieluiten saisivat ne olla sitten kokonaan valkoiset. tai ehkä harmaat.

- aterimien eli sosinten kuivausteline. ne ei tykkää asua kuivauskaapissa koska niistä raoista saattaa joskus pudota. joskus. ehkä.

- kahvimittalusikka. keitin on. kahvia on. suodatinhommat on. mutta kukaan ei ole tuonut semmosta mittalusikkaa. pyydän ihmisiä ahkerasti siitä huolimatta kahville. tulkaa kahville! (tuokaa mittalusikka)

- paperikori. tähän työpisteelle. ylikova homma muistaa.

- sytkä. mulla on kynttilöitä, kynttilöitä ja kynttilöitä, ja muutama tulitikku, jotka edellinen asukas jätti kaappiin. ennustan kynttilänsytytysvaikeuksia lähitulevaisuuteen.

- jalkalamppu. ehkä. luultavasti. näin semmosen kivan yksinkertaisen ja edullisen joka varmaan voisi tänne muuttaakin.

- seinille jotain. maalasin ne huolellisesti tasaisen ja kauniin valkoisiksi mutta pitäähän niitä nyt porata ja tehdä rumia reikiä että saa sen hienon maalipinnan äkkiä piiloon. jostain syystä en oikein omista mitään seinille laitettavaa.

- tämän päivän inspiraatio: tikashylly! tai kaksi!! niitä oli minimanissa halvalla joskus kesällä eli nyt kun päätin tarvitsevani sellaisen ehdottomasti, en löydä sellaisia mistään alle kahden sadan euron kappalehinnan. kaksi ehkä siksi, että keittiössä on niin paljon tilaa että sinnekin voisi asentaa sellaisen ja tyrkätä siihen jonkun horsman kuolemaan.

- pyykkikoppa. se on ollut hankinnassa jo kuukausitolkulla, mutta ei semmoista kukaan ole tänne vieläkään tuonut.

- oli vielä joku. niin se lehtiteline. hippokset ja hevoset & ratsastukset lisääntyy kauheaa vauhtia enkä ole edes ehtinyt niitä lukea kaikkia pitkältä ajalta kun on pitänyt harrastaa kaikkea muuta elämää. vaikka ehkä voisin sen jälkimmäisen tilauksen lopettaakin. vaikka se onkin hyvä lehti. mutta joka tapauksessa niille pitäisi olla sitten joku paikka, muu kuin tuo hyllynpäällinen, jonka olin ajatellut varata valkoiselle kuutioudelle. tai siisteydelle. ja luultavasti jollekin jostain putkahtavalle kynttiläasialle/ kissakoriste-esineelle joita ihmisillä on suunnaton tarve ostaa mulle. veljentytärpuoli kävi täällä eilen ja laski 17 kissaa. eikä siinä edes ole ne kaikki. no onpahan joku muukin teema sisustukselle kuin valkoiset kuutiot.

- joo ja jatkojohto. elän tällä hetkellä noin kolmen pistorasiapaikan varassa ja niin virkistävää kuin se onkin aina vedellä lampunjohtoa seinästä puhelimen laturia varten niin voisi olla ihan kiva joskus sekä valaista että ladata yhtä aikaa.

yliviivattuja asioita ostoslistalla on jo monta - on aika kivaa kun on vessa/kylppärissä pyyhekoukut! ja eteisessä on matto! ja työpöydällä on kirjoitusalusta, kyllä meillä on kaikkee. näemmä sitä rahanmenoa kuitenkin edelleen riittää, että taidanpa jatkaa työntekoa, jos vaikka voisi laskuttaa hankintavaroja joskus. tai oikeastaan kipaisen alakertaan katsomaan, josko sieltä löytäisi sitä kaffelusikkahommaa.

she bangs, she bangs oh baby when she moves, she moves

2011-01-14T17:07:00.000+02:00

she moves:

i has keittiö

kahden isoveljen ja yhden pikkusiskon voimin siirtyy tavaraa aika tehokkaasti. jotenkin oli parempaakin tekemistä kuin heilua kameran kanssa mutta ehdin pari kuvaa näpätä. oon sitä mieltä, että isä ja äiti on tehnyt mulle aika hyvät veljet.

she bangs:

tinnun isä ja äiti puolestaan on tehnyt mulle ihan parhaimman unelmaystävän mitä kuvitella saattaa. semmosen, joka tulee lonkeropalkalla kasaamaan kirjahyllyjä ja hihittämään eli hankkimaan hanskalle naapurien arvostusta heti kättelyssä. ai mitenniin kolmelta yöllä joku haluaisi tehdä jotain muuta kuin kuunnella vasarointia yläkerrasta?

kaikki palat on. lonkeroa on.

paloja jäi yli! terkkuja mallulle!

tinnu pitää hyllyä hyvänä ja rutistaa kunnolla. vaihtoehtoisesti hylly pitää tinnua pystyssä.

valmistakin tuli! eikä edes hajotettu pahasti mitään.

joskus päivänvalolla saatan ottaa täältä jotain tämmönen tää nyt sitte olis -kuvia. mutten mä nyt jaksa justihin. keittiö on sininen ja ruskea, muu asunto on punainen ja valkoinen ja kuutio. tuparitkin on sitten ehkä joskus. nyt pitää mennä ja luopua mun goottiprinsessa-aamutakista koska hevoinen vaatii huomiota ja autokyyti tuli. pus.

tänään voin vaikka...

2011-01-11T15:30:00.000+02:00

... juoda teetä koko-mukista.
... miettiä että koskahan saisin maalattua tämän työpöydän.
... ahdistua purkamatta olevasta kosmetiikkasäkistä samoin kuin eilen, toissapäivänä, ja muutamana sitä edeltäneenäkin päivänä.
... tuijottaa työpisteeltä keittiön paljaaseen ikkunaan ja ajatella että kaikki tuo tällä välillä on mun!
... tehdä ostoslistaan merkintöjä ja olla ajattelematta että paljonkohan saisin hussattua rahaa siihen että tästä tulisi aivan uskomattoman magee mesta sen sijaan että se on tosi kiva.
... sammutella valoja suorastaan hysteerisellä päättäväisyydellä.
... surffata dädin mokkulalla kun oma ei olekaan vielä viikkoon toiminnassa vaikka piti olla heti.
... leijua goottiprinsessa-aamutakissa ja ripustaa sen välillä suurella taidolla ja näkemyksellä hankkimaani koukkuun vaatekaapissa.
... miettiä että ompelisikohan vaikka äiti ne verhot tonne keittiön ikkunaan.
... selailla postitontun aamupäivällä tuomaa ilkkaa oman keittiönpöydän ääressä.
... jahkailla, josko kohta lähtisi käymään sieltä suomalaisesta sen kirjoitusalustan ja sen kännykkäkotelosuojuspussukan, jota tarvitsen, jotta voisin
... ottaa käyttöön uuden puhelimen, jonka vahingossa ostin viime viikolla.
... kipaista kehonhuoltoon tuohon ihan muutaman sadan metrin eikä neljän kilometrin päähän.
... ihastella mainiota sisustusmakuani.
... lykätä asioita huomiselle.
... pähkäillä kuumeisesti, mitä söisi ja söisikö yksin vai kaksin.
... kelata että montakohan atria-laatikkoa lainasinkaan tinnulta ja montako kissanaiselta ja koskahan ne saisi takaisin omistajilleen ja miten.
... meditoida komian valkoiseksi maalattujen seinien peitoksi asioita.
... keksiä, miten postitontun tänne kantaman maton saisi suoremmaksi.
... täpyyttää, että olisi jo ilta, kunnes on jo kiire.
... haaveilla päiväunista hyväksi havaitussa ja testikäytössäkin pelkkiä positiivisia arvioita saaneessa sängyssä.
... siunata sitä hyvää tallessapitopaikkaa, jossa kameranpiuha on, koska olisi ollut ehkä ihan kiva tehdä se muuttopostauskin.
... myöhästyä kehonhuollosta koneellajumituksen ansiosta.
... olla täpyyttämättä superhoro-viikonlopusta, koska sitä ei tulekaan vielä.
... alkaa miettiä, mitä laittaisin päälleni rock-säbäilyyn.
... muistaa kysyä, onko huomenna pelattava jalkapallopeli kenties sellainen, jonka tahtoisin mennä katsomaan.
... tuijotella sisäpihan kuusia.
... tuijotella keskustan liikennekäyttäytymistä.
... ottaa ja nousta tästä ja pukea ja mennä sinne kehonhuoltoon.

oh well

2011-01-03T13:00:00.000+02:00

1. Mitä teit vuonna 2010 sellaista, jota et ole tehnyt aiemmin?
ajoin mersulla jyväskylään

2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi?
en luvannut mitään, mutta aikomukset on kai niitä hankintaosuuksia lukuunottamatta täytetty. ne olisivat olleet auto ja kamera, mutta sattuneesta syystä jäivät hankkimatta.

3. Synnyttikö kukaan läheisesi?
yksi bööna sai nätin tytön, mutta en tiedä lasketaanko sitä kovin läheiseksi.

4. Kuoliko kukaan läheisesi?
ei kuollut.

5. Missä maissa kävit?
ruotsissa asti kuulkaa.

6. Mitä sellaista haluaisit vuodelta 2011, joka ei onnistunut vuonna 2010?
josko sen kameran? oikeasti haluaisin löytää taas sen ratsastuskipinän, jonka menetin joskus alkukesästä.

7. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2010?
23.8. paristakin syystä.

8. Vuoden suurin saavutuksesi?
onnellisuus.

9. ...ja suurin epäonnistuminen?
ehh, en tiedä, sanotaanko vaikka se, että rockfutis maksoi mulle pari tonnia.

10. Kärsitkö vammoista?
tietenkin. urheilija ei tervettä päivää näe. jalkapöytä on edelleen vihainen, polvi ei enää, uusia vammoja odotellessa.

11. Mikä oli paras asia, jonka ostit?
en tainnut tehdä kummempia hankintoja. ne ihanat marco tozzin saappaat :D

12. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta?
ystävien! veljien!

13. Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta/pahaa mieltä/jotain muuta negatiivista?
vanhempien. a-miehen. joo ja m-miehen myös.

14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
hevoseen.

15. Mistä innostuit eniten?
musiikista. tcb-keikoista. whiskey in the jarista. futsalista.

16. Mikä albumi / kappale tulee muistuttamaan sinua vuodesta 2010?
a greater fire (the capital beat)

17. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko nyt
a) onnellisempi vai surullisempi?
onnellisempi

b) lihavampi vai laihempi?
öhh, en ole puntaroinut hetkeen mutta veikkaisin vähän lihavammaksi

c) rikkaampi vai köyhempi?
aika fiftisixti.

18. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän?
ratsastavani tavoitteellisesti.

19. ...entä vähemmän?
flippailleeni :D vaikka toisaalta.... kyllä tuntea pitää, että ehkä olisin voinut vaikka tehdä vähemmän viskitöröjä kameralle.

20. Kuinka vietit joulua?
vanhempien ja isoveljen perheen kanssa kotikotona.

21. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?
tää on aika paha. kun toisaalta oli se yksi erittäin kalliiksi tullut hetki. mutta toisaalta, jos muuttaisin sitä, en ehkä olisi näin onnellinen.

22. Rakastuitko vuonna 2010?
no hiinä ja hiinä.

23. Kuinka monta yhden illan juttua sinulla oli?
kova oli yritys mutta taitaa lopputulos olla pyöreä nolla.

24. Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit?
tr00 bl00d. the big bang theory. how i met your mother.

25. Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan?
en vihaa, mutta suhtaudun varauksella.

26. Mikä oli paras lukemasi kirja?
voi kun oliskin joku yksi, minkä mainita. tykkäsin ihan hirveästi joanne harrisin karamellikengistä!

27. ...entä musiikillinen löytö?
every time i die. tcb.

28. Mitä halusit ja sait?
maiharit, nahkatakin, mustetta, terästä... vilkkaamman sosiaalisen elämän, kiitos yhden vimpeliläis-nurmoolaisen :)

29. Mitä halusit, muttet saanut?
kilparatsastusmenestystä. oma moka. en vaan jaksanut treenata tarpeeksi eikä kisaaminen kiinnostanut enää kesäkuun alun jälkeen yhtään.

30. Mikä oli vuoden suosikkielokuvasi?
inception.

31. Mitä teit syntymäpäivänäsi?
haha, tähän tulee aika lailla sama vastaus kuin marilla. olin coffee housessa eräiden ihmisten kanssa :D

32. Mikä yksi asia olisi tehnyt vuodestasi äärettömän paljon tyydyttävämmän?
erään työasian järjestyminen toisella tavalla.

33. Miten kuvailisit vaatemuotiasi vuonna 2010?
synkkä, kapea, yksinkertainen :D some things never change.

34. Mikä sai sinut pysymään järjissäsi?
tinnu, eläimet, mari, isoveli, musiikki.

35. Kenestä julkisuuden henkilöstä pidit eniten?
voi lål, saako sanoa :D

36. Mikä poliittinen puheenaihe säväytti sinua eniten?
sävähdyn hyvin harvoin politiikasta. ehkä persujen nousu, ei saatana.

37. Ketä kaipasit?
turun-kavereita, kitaristia, f-lihaa, naapurinpoikaa ennen kuin se muutti takas...

38. Kuka oli paras uusi tuttavuus?
superhorot! f-liha! jiivee! voiko sanoa avaruusmies? jos se syntyy vasta huhtikuussa?

39. Kerro elämänohje, jonka opit vuonna 2010.
kahlaamallakin pääsee syvälle.

täysi lautanen

2010-12-31T10:34:00.000+02:00

päivät hujahtaa ohi satunnaisten välipäivätöiden, remonttihommien, pakkaamisen, pakattavien tavaroiden pesemisen yms, sosiaalisen elämän, nukkumisen ja eläimellisten velvollisuuksien kanssa. sanoinko jo nukkumisen? mmmmm, unta....

ja tässäpä sekä sosiaalisen elämän että eläimellisen velvollisuuden haastava yhdistelmä: miten vakuuttaa pentille, että tötterö päässä nyt vain on elettävä (sis. syötävä, juotava ja käveltävä) vielä 9 päivää? toinen on sitä mieltä että mähän muuten makaan nyt sitten tässä kunnes joku on tarpeeksi viisas riisuakseen tämän kapistuksen pois. surullinen pieni koira. tai ainakin turhautunut. se on rankkaa, kun joutuu poistattamaan vaarattoman mutta repeämisvaaran aiheuttavan syylänkaltaisen ihokasvaimen. toisaalta, pikkukoira on kerrankin avuksi pihatöissä toimiessaan pienimuotoisena raksukäyttöisenä lumikolana.

viikon päästä voin....

2010-12-28T01:55:00.000+02:00

... käyttää mun ihanaa goottiprinsessa-aamutakkia taas.
... syödä koko-lautasilta.
... hengata missä lystään miten myöhään huvittaa kenenkään tietämättä menemisistäni.
... törmäillä laatikonkulmiin.
... herätä keskellä yötä vieraasta paikasta ja tajuta minuutin päästä missä olen... uudessa kodissa!
... hajoilla yksinäisyyteen ja siihen ettei kukaan tiedä missä hengaan.
... käydä 200 metrin päässä kylässä justiin niin nopeasti kuin pääsen kipittämään 200 metriä.
... nähdä viimein, miltä omat tavarat siinä asunnossa näyttää.
... tajuta, miten paljon pitäisikään vielä hankkia asioita.
... nukahtaa toisen soffalle joutumatta miettimään auton palauttamista.
... pyytää kavereita kylään mun keskustakämppääni.
... hajota siihen rahamäärään, jonka paasaan kuukausittain jonkun rahanahneen papparaisen pankkitilille.
... tehdä töitä luultavasti keittiön pöydän ääressä, koska en tiedä, minkälaista väkivaltaa joutuisin käyttämään saadakseni haluamani kokoisen työpöydän.
... kehittää ihan uusia arkirituaaleja, joissa jumittaa.
... ikävöidä kissaa ja sen juttuja (kurrmau, urff ja määääääääy ovat yleisimmät sananpartensa).
... olla käymättä missään korttelin etäisyydellä sijaitsevista kivoista paikoista, koska olen köyhä.
... pohtia erittäin syvällisesti, miksi omistan niin paljon mustia korkokenkiä ja mihin ne pitäisi laittaa.
... maata olohuoneen lattialla ja kuunnella musiikkia.
... panikoida sitä, että superhorot tulee kylään 10 päivän päästä ja mulla on kämpässä kaaos.
... hihkua, sillä superhorot tulee kylään 10 päivän päästä!
... alkaa vihjailla painokkaasti lähihenkilöille tuparilahjoista :D
... alkaa miettiä tupareiden järjestämistä.
... ripustaa verhoja, jos saan ommeltua niitä jo sitä ennen.
... ihailla komian valkoiseksi maalaamiani seiniä töitä vältellessäni.
... keksiä sata ja yksi fiksaamisen arvoista juttua, joita voin sitten vaalia mielessäni lopun ikääni.
... leijua goottiprinsessa-aamutakkini kanssa ympäri kämppää ja ihastella hyvää sisustusmakuani.
... juoda teetä myös joululahjaksi saamastani mäyräkoiramukista!
... polttaa tunnelmakynttilöitä.
... testata "uutta" sänkyä.
... jatkaa tätä listaa todenmukaisilla jutuilla.

happy holidays.........

2010-12-24T01:02:00.000+02:00

lumikoira pentti toivoo kaikille hyvää ja lämmintä joulua. ja hanska ehkä kans vähän.

mun isoveli osti mun hevoselle ja koiralle joululahjat. kuinka ihania veljiä sitä onkaan.

ja minä hymyilen, hymyilen, hymyilen.

kymmenisen päivää muuttoon. jos musta ei kuulu, olen onnistunut paketoimaan itseni thomannin laatikkoon. niitä on tuolla autotallissa, mari ja tinnu ainaki tietää sitten tulla kattelemaan sieltä. pus.

confessions on a dance floor

2010-12-20T19:04:00.003+02:00

10 asiaa, joita vihaat yli kaiken:
1 - kalan haju
2 - idiotia
3 - epäjohdonmukaisuus
4 - loukkaantumisista ja vaurioista puhuminen tai sen kuunteleminen
5 - big brother
6 - epätietoisuus
7 - sähkökatkot
8 - vesikatkot
9 - oharit
10 - suuret luulot

9 sinulle/ luonteellesi ominaista asiaa:
1 - kärsimättömyys
2 - hellyys
3 - hyvä muisti, voin antaa anteeksi mutta unohda en koskaan
4 - ymmärrys
5 - 0-100 noin kahdessa sekunnissa
6 - ihmisahdistus
7 - uskollisuus
8 - varovaisuus
9 - eläinrakkaus

8 tapaa valloittaa sinut ja sydämesi:
1 - puhekyky
2 - mutkattomuus
3 - elämällisyys
4 - kärsimättömyydensietokyky
5 - itsetunto
6 - musiikkimaku
7 - läheisyydensietokyky
8 - ihanuus

7 asiaa, joita toivot tällä hetkellä:
1 - joululahjoja
2 - rahaa
3 - läheisyyttä
4 - aikaansaavuutta
5 - pakkaustonttuja
6 - kärsivällisyyttä
7 - aikaa

6 asiaa, jotka teet ensimmäisenä kun heräät:
1 - avaan silmät
2 - mietin, mikä päivä on
3 - katson, mitä kello on
4 - ihmettelen, onko ihan pakko nousta
5 - heitän peiton pois (on pakko nousta)/ laitan silmät taas kiinni (ei ole pakko nousta)
6 - nousen istumaan (olen heittänyt peiton pois)/ haaveilen kunnes nukahdan uudelleen (olen laittanut silmät taas kiinni)

5 ihmistä, jotka tietävät eniten murheitasi:
1 - tinnu
2 - mari
3 - äityli
4 - f-liha
5 - isoveli
(+ bubbling under - sanu)

4 asiaa, joista olet riippuvainen:
1 - ruoka
2 - happi
3 - vesi
4 - kofeiini

3 kauneinta asiaa, mitä sinulle on sanottu:
1 - tietenkin
2 - sama
3 - ei olisi

2 asiaa, joita pelkäät eniten:
1 - tuli
2 - tyhjyys

1 tunnustus:
1 - koen lievää pakkomiellettä reisistä. tämähän on perin naisellista, mutta tällä kertaa ne reidet ei ole mun omat.

all i want to do

2010-12-17T13:22:00.003+02:00

day 28 - a song that makes you feel guilty: sweet, sweet - the capital beat

kuulin tän biisin ekan kerran joskus jollain tcb-keikalla ja rakastuin heti.

hihkuin onnesta kun kuulin, että tämä biiseistä magein olisi seuraava sinkku uudelta levyltä cry for me:n jälkeen.

eräänä marraskuisena iltapäivänä sokoksen coffee housessa istuin silmät kiinni ja hyvin hiljaa napit korvissa ja tunnustelin kylmiä väreitä.

nyt tunnen syyllisyyttä.

all i want to do is listen to this song.

and i've got work to do.

picture by mari at tavastia 22.8.2010

sen saa ladata stupidon jukeboksista ihan ilman muuta vastinetta kuin oma aika. voin kertoa että sitä sitten saattaa kulua tämän kappaleen kanssa ehkä pari minuuttia pidempään kuin oli tarkoitus.

i blog i blog

2010-12-16T00:09:00.000+02:00

päivät katoaa. apua.

maanantaina sotaratsastin yli esteiden pitkästä aikaa. rakastan sitä otusta, vaikken osaakaan ratsastaa. se olisi mulle täydellinen opetusmestari, mutta kuulemma sitä ei myydä mulle. tai siis sitä ei myydä. koska mähän tarvisin toisen hevosen syömään vähiä rahojani. mutku sen mä haluaisin. kaikkine vuosineen päivineen.

tiistaina maastoilin sillä yhdellä joka syö vähiä rahojani. uudella paksulla ja painavalla kuolaimella se hevoi toimii ehkä vielä paremmin kuin aiemmalla ontolla nivelellä. pitäisi saada aikaan joku valmennus että saisi oikein tosissaan katsoa, miten se pelaa. on ollut vähän levoton suustaan viime aikoina, jos tuo auttaisi. kuolaimella pelaavalla hevosella ontto nivel ei näin jälkeenpäin järjellä ajateltuna ollut ehkä se älykkäin ratkaisu. mut kukas sanoi että olisin kovin älykäs. ai minä? hitto.

tänään ostin joululahjoja ja hihittelin maailman parhaalle syylle olla vastaamatta marille puhelimeen. tarpeeksi hyvä syy myös hymyillä naurettavan iloisena kaupungilla vuoroin hikisenä ja vuoroin umpijäisenä harhaillessaan. keksin kerrankin isällekin jotain. pari jotain pientä pitäisi vielä löytää. elän luottavaisena, että tänäkin jouluna saadaan kaikille hyväksi lahjottu mieli. jos ne osaa ostaa mulle vaan niitä valkoisia kuutioita.

opin myös sen, miten äkkiä lakkaa hymyilyttämästä, kun päävesiputki halkeaa. kun ei pääse vessaan tai saa teetä. uskomatonta hienopieruilua, mutta en hitto soikoon osaa olla käymättä suihkussa. tai pesemättä hampaita. pikainen kurvi keskustaan ratkaisi sen ongelman. kun pääsin takaisin, joku oli osannut paikata sen putken. onneksi lähdin. eipä siinä, en kuollut jouduttuani viettämään muutaman ylimääräisen minuutin tulevan melkein-naapurini kanssa.

päätin jo suunnata keskustassa pestyine hampaineni nukkumaan, kun muistin äkkiä, että takuuvuokrankin lupasin maksaa. vielä ehti tämän vuorokauden puolella. ettei tule sanomista. samalla muistin, että unohdin kuin unohdinkin edellisellä laskunmaksukerralla jotain. koitan korjata tilanteen heti huomenna, sori monsteri :)

ylipolvensaappaat on kaveri näillä pakkasilla. ei ne missyt, joiden kanssa piti poseerata joskus. mullon toisetkin. pitää ottaa joskus kuvia, ne on ehkä aika mageet.

mä haluisin tähän jonkun kuvan muttei mulla nyt oo. sekahöpö, enkä jaksa miettiä sitä seuraavaa biisiäkään. jotain piti tulla höpisemään enikeis. veljenpojat tulee aamulla hoitoon eli hokemaan mun olan taakse että joko sun työt on tehty vieläkö sä teet töitä kuinka sä vieläkin oot töissä ootko sä koulussa miten sä sitten teet töitä miks sun työt on vieläki kesken joko me kohta pelataan on se kumma kun sun työt ei oo vieläkään tehty. can't wait.

memories

2010-12-12T03:19:00.000+02:00

vuosi sitten ystäväpiirimme menetti palasen itsestään. tämän adventin kynttilää poltetaan muistolle.

lepää rauhassa.

edelleen suru on tyynimeri. syvä muttei pohjaton. laaja muttei rannaton.

no matter what they say

2010-12-07T16:06:00.000+02:00

mari lahjusti. palkintoon kuuluu lahjustaa seitsemää ihmistä. mä lähden tosta sivupalkista: ainomaino, alinore, cookie monster, sanu, tiiti ja tinnu. ja sitten se seitsemäs saa luvan olla duussi. koska ootte ihanei, siksi. tähän kuuluu myös seitsemän asian kertominen itsestään. eli ihan suosikkihommia. varaan edelleen oikeuden olla kertomatta mitään mielenkiintoista.

uskaltanen nyt jo kirjoittaa tästä julkisesti, kun juuri palasin kotiin tuolta kyliltä, jossa allekirjoitin vuokrasopimuksen. eli yks hanska muuttaa kohtapian.
mun joululahjalistalla on lähinnä kaikennäköisiä sisustustarpeita, kuten peili ja jotain valkoisia kuutioita. esim kello. mitä valkoisempi ja mitä kuutiompi, sen parempi.
mun takaraivossa on böönapikkujoulujen jäljiltä pari mojovaa kuhmua. oletan niiden syntyneen naapurinpojan kanssa käymäni nyrkkitappelun seurauksena. eli ihan perusmeininki.
nyt loppui mielikuvitus. mitähän te haluaisitte kuulla? toinen mun alinorelta saaduista kolmemillisistä akryylispiraaleista löytyi viime yönä yhden pojan reidestä. älkää kysykö.
käytän vuodenvaihteeni luultavasti maalaamalla asuntoani valkoiseksi kuutioksi. ehkä joku tuo mulle skumppaa, niin että voin siinä samalla maalata vähän jotain muutakin. kuten pentin.
tämän kuukauden pahin ykh on ollut saada aikaiseksi tilata uusia piilareita. en ole tässä onneksi kovin monta aikaa käyttänyt miettimällä että pitäskö. ylikova homma.
olen ostanut jo yhden joululahjan. jo. meinasin melkein ostaa toisenkin tänään mutten sitten kuitenkaan aivan onnistunut. oli ihan ylikova homma ottaa se hyllystä ja kävellä sen kanssa kassalle. loppuvuoden teema.

ja nyt, jatkan jännittävää elämääni menemällä koiran kanssa ulos. voisin kyllä tämän yhdenkin jutun vielä koittaa saada vietyä loppuun asti:

day 27 - a song that you wish you could play: ready to fall - rise against

hei maailma on täynnä biisejä jotka haluaisin osata soittaa. aika randomilla nyt sitten vähän tämmöttis söpöilypunkkia. arvatkaa miksi? ette kuitenkaan arvaa. mut arvatkaa silti.

f-f-f-f-futsal

2010-12-05T14:04:00.000+02:00

mulla ei oo yleensä ikinä kovin jännää. niin haen sitten jännitystä elämääni palloilusta. tämmösestä urheilupalloilusta.

meenpäs sitten katsomaan, kun kissat laittaa lujallekin hampaat kurkkuun. woo!

ps. onneksi olin böönapikkujouluissa melkein selvinpäin.