ikuisuus

mua surettaa jo valmiiksi. menen sivulla 116/442 ja joka sivu on lähestulkoon pelkkää kipeää nautintoa. mutta joskus se loppuu, ja mitä mä sitten teen? pitää varmaan varoittaa äffää vuolaana virtaavista kyynelistä. mutta tätä mä säästelen, en halua lukea sitä loppuun ihan vielä. en halua tietää, mikä on takakannen lupaama putouksen lailla yllättävä loppu. 

en muista kadonneeni näin täysin kirjan maailmaan sitten ensimmäisten pottereiden, ja niiden lailla tämäkin tuli eteeni vahingossa. luin ensimmäistä osaa ajatellen sen olevan jotain sopivan hömppää, joka saa ajatukset nollattua. jossain vaiheessa nollauksesta tulikin jotain ihan muuta. toinen osa kasvatti hämmennystä siitä, miten toisilla vain on kyky vangita henkilöhahmojensa sisin olemus niin tarkoin, että lukija huomaa pohtivansa asioita heidän näkökulmastaan myös silloin, kun ei lue kirjaa. ihan hyvin voisivat olla eläviä ihmisiä, sam ja grace ja kumppanit.

ikuisuus on melko modernia kieltä, muistuttaa lyhyine lauserakenteineen paikoin sellaista uutta suomalaista kirjallisuutta, tiedättehän, sellaista miikanousiaismaista kerrontaa, vaikka onkin käännöskirjallisuutta. ikävä kyllä vaikuttaa vähän siltä, että armaalla kollegallani on ollut kiire. käännöksessä on kirjoitusvirheitä ja idiomaattisuuksissa on välillä lipsahdettu idioottimaisuuksiin. mutta ei se haittaa. tarina on niin vahva, että se kantaa niidenkin yli. 

en tiedä, mihin osaan sielua tämä oikein kolahtaa, mutta olen melko varma, etten ole aivan ainokainen tuntemusteni kanssa. jos kaipaat sydämellesi ylimääräisiä tykytyksiä, epämääräistä kaipuuta ja kauniin kirjallisuuden aiheuttamaa suloista tuskaa, etsi käsiisi maggie stiefvaterin väristys (shiver), häivähdys (linger) ja ikuisuus (forever). omani on lainassa marilta, enkä kyllä itse olisi osannut näitä käsiini katsella. jos joku hullu luopuu omistaan, olen kyllä kärppänä poimimassa nämä kyytiin omaankin hyllyyni. silmä tarkkana kirppareilla!