lauantaita sekä suuren maailman tyyliä

katselin blogia ja huomasin että en ole kirjoitellut millään tavalla päiväkirjamaisesti tänne sitten hetkeen. huomasin myös, ettei täällä ole ollut kuvia mun naamataulusta sitten syyskuun lopun. sehän on tietysti tärkeää, ettei mun suuret fanit aivan pety postaus toisensa jälkeen, niin varastin sitten marilta vähän kuvia (taas olin varkaissa!) ja teen suuren maailman kaveribloggaajatyyliin postauksen, jossa kerrotaan samat asiat ja käytetään samoja kuvia. palataan siis ajassa taaksepäin pari päivää ja katsotaan, mitä me tehtiin lauantaina!

lauantaina mun piti ensinnäkin mennä lapualle katsomaan ratsastuspilatesta/ istuntakurssia, mutta koska auto oli ilmeisesti tuumannut että pakkasta hyi, en sitten mennyt. toiseksikin mun piti mennä uimaan, mutta en sitten mennyt. sain kuitenkin aikaiseksi ja jopa ihan yksin ilman sosiaalista painetta viedä koulusaappaat suutarille, joka ensin säikäytti sanomalla ettei enää huoli ratsastusvehkeitä hoitoonsa, mutta otti sitten kuitenkin mun saappaat, koska a) olen minä ja b) niille ei tarvitse tehdä mitään pölyäväistä. en halua etsiä toista suutaria ihan vielä, koska patiini nyt vaan on paras, mutta ilmeisesti ratsisaappaiden kanssa täytyy tulevaisuudessa vähän miettiä jo muitakin vaihtoehtoja.

yksi suunnitelma sentään lauantainakin piti, nimittäin kauden viimeisen kotipelin jännääminen urheilutalolla. tällä kertaa jännitysmomenttina toimi se, saako kotijoukkue täyteen 20 maalia vai ei. ikävä kyllä tulokseksi jäi vaivaiset 18-1. taisi olla hieman tasoeroa joukkueiden välillä. 

toiset pelaa

meillä oli asianmukaisesti tietysti eväät katsomossa. mari yllätysosti meille kismettiä murusteltavaksi syliin jänskäyksen yhteydessä. tai marin tapauksessa irccaamisen yhteydessä, enemmän se taisi katsella puhelinta kuin peliä. ja sen huuletkin oli ihan kuivat kun pienet futispojat sanoi hei. kauheeta.

tän mä ostin ite. nams.

tää on se irccaaja, jolla on meikkiä, eikä silti ollut yhtä valmennusportaan jäsentä paikalla :D

se oli semmonen peli. kyllähän sitä varmaan taas ikävä tulee kun vasta syksyllä alkaa uusi kausi. nyyhkis.

lohdutukseksi ampaistiin sitten coffee houseen (jokohan ne kohta alkaa sponsoroida meitä kun ollaan aina siellä? sähköposti on tossa profiilissa että sinne vaan diiliä tulemaan!) kaffelle, jossa on enemmän kaikkea muuta kuin kahvia, eli just semmoselle hyvälle kaffelle!

cafe mocha

sitten olikin aika meditoida, millä pääsisi vierailulle erääseen uutuuttaan hohtavaan kerrostalokämppään ja mitähän siellä joisi jos joisi. visiitiltä palattuani menin kiltisti nukkumaan omaan sänkyyn jo joskus ihmisten aikoihin ja heräsin neljän jälkeen (yöllä) siihen että pari futislihaa päästi kissan karkuun rappukäytävään (ja pyydysti sen sitten huomattavasti horjuen myös ilman apuja). kissa sai siitä vähän ohjelmaa keskelle yötä ja nukkuikin hämmentävän kiltisti loppuyön ja sai samalla isäntäväkensä jo taas uskomaan parempaan tulevaisuuteen. turhaan. tv. nimim. väsyttää.

tänään aion korvata viikonlopun vähäiseksi jääneen palelemisannoksen istumalla parinkymmenen asteen pakkasessa maneesissa toivottavasti tarpeeksi toppakerroksia niskassa ja teetä tai kaakaota termarissa. houkuttelisi niiiiiin paljon laittaa kaakaota ja sekaan baileysia. saattaisi tulla ihan omia hauskuusulottuvuuksia guffaw riding teamin harjoitteluun, kun katsomosta tulisi epäilemättä äärimmäisen asiallista palautetta. kuinkahan väärin se olisi?

ai niin ps. mää haluuuuuuun uuden kameran, koska vanha kauhistukseni alkaa olla hengityskoneessa eikä sekään aina oikein auta. siksi mun itse ottamat kuvat on aina nykyään ikkunalaudalta, kun ei se muuten oikein osaa enää elää. niin jos saisin osamaksulla suhteellisen edullisesti uuden, niin enkö saisikin ostaa, vaikka oon oikeasti tosi köyhä ja varmaan köyhemmäksi muutun tässä kevään mittaan? joooohan? tähän postaukseen tulee luultavasti taas nolla kommenttia, joten varaudun jo tässä vaiheessa tulkitsemaan hiljaisuuden myöntymisen merkiksi. luen kuitenkin kameraspeksejä aika sujuvasti elettyäni valokuvaajan kanssa useita vuosia entisessä elämässä, niin en aio kysyä teiltä mielipidettä kameravalintaan (myös koska siinä kohdassa se vaikenemisella myöntymisen osoittaminen ei oikein toimi), mutta jotenkin tarvitsisin nyt rohkaisua uuden kameran hankintaan koska poden syyllisyyttä ns. ylellisyystavaran hankkimisesta epävakaassa työtilanteessa. eli nyt joko a) olkaa hiljaa eli myöntykää tai b) kannustakaa mua! var goda!

pps. sovitaan vaikka että noi kuvat on ihan tarkotuksella vähän epäkeskosti niin mua ei ala ärsyttää kovin kovasti.