oukkidoukkinen

välillä tuntuu, ettei tapahdu kauheasti mitään. sitten kirjoitin listan asioista, joita olen tehnyt syys-loka-marraskuussa ja se oli aika pitkä. olennaisinta mun tämänhetkisen olemisen kannalta on kuitenkin se, mitä en ole tehnyt. en ole ratsastanut kuukausitolkkuun, en sen jälkeen kun oli jo pakko luovuttaa, kun lähipiirille alkoi riittää loputon kipu ja surkeus vartinkin urheiluhetkestä. kaikki muukin liikunta on jäänyt samasta syystä. mun selkä on ollut niin kauan kipeä etten enää oikein muista millaista se oli kun voi lähteä kaupungille murehtimatta että pääseeköhän vielä kävellen kotiin vai pitääkö soittaa taksi. ja mä siis asun keskustassa.

en ole osannut siitä kirjoittaa kauheasti enkä kauheasti jaksa siitä jauhaa muutenkaan. ratsastavat kaverit tietää huonon kunnon siitä, että tyyne on kaivannut kauheasti ulkopuolisia liikuttajia tänä syksynä, jonka piti olla suuri ratsastussyksy. ties montako valmennusta piti olla per viikko. no eipä ole paljon ollut. perun säännöllisesti kaikki vakiotuntini ja näen kurjia unia siitä, miten hevoset kangistuvat, suorastaan sairastuvat ja ainakin muuttuvat kauheiksi raivopäiksi virikkeiden puutteessa. tosiasiassahan ne kangistuu ihan tyytyväisenä pää heinäpaalissa.

ehdotin vasta lapsen saaneelle tinnulle kisaa siitä, kumpi pääsee ennemmin hevosen selkään. veikkaan vastustajaani, kerta kerralta jäsenkorjaajalla selviää, miten hankala vaiva onkaan kyseessä. ei vakava, mutta kipeä ja hitaasti korjattavissa. alkaa jo olla sellainen olo että what ever. kopukka myyntiin ja pitsiä nypläämään. se olisikin varmaan aika haastavaa etenkin pienen kissan nähden. kissan, joka by the way on ihan uskomaton riiviö. kunnes väsähtää ja on maailman suloisin ja kietoo molemmat omat ihmisensä pikkuruisen pikkupikkuvarpaansa ympärille. sylissä se nukkuu tälläkin hetkellä ja kerää voimia sitä varten, että nousen tästä hammaspyykille ja menen nukkumaan. sitten on aika löytää sisäiset demonit. 

täällä ei siis sen kummemmin kirjoitella treenipäiväkirjoja. ehkä siitä voisi kehittää urheilulajin, että etsii kaksi kertaa päivässä joka paikasta kissan suosikkilelua, koska olisi kiva, jos se viihdyttäisi itseään jollain omalla lelullaan eikä esim. kaikella epäsallitulla.

mitäs vielä. eipä ehkä mitään, paitsi... oon aika tosi iloinen yhdestä jalkapalloiluun liittyvästä päätöksestä, joka tehtiin perjantaina. talvella on kylmä ja yövuoroaikaan pitää palella. uusi twilight loppui hyvin, se olikin ehkä ainut kohteliaisuus siihen liittyen. kahvi on loppu ja mua on kielletty ostamasta lisää. kookaupoissa on viennetat eurolla ja semmoisen syömiseen kaksin menee noin 10 minuuttia jos ottaa rauhallisesti. suihkepullo on kiva kaveri. eteisessä on iisoo pahvilaatikko, joka pitäisi viedä pois. robb oli kauhean pieni. huomiseksi luvattiin kai lunta. huomisesta tulee pitkä ja tylsä ja löytänenkin itseni illalla tuijottamasta tippa linssissä kateellisena guffaw riding teamin estetreeniä. 

ynnä muita tärkeitä juttujuttusia. oon alkanut sanoa oukkidoukkinen siinä missä ennen sanoin ookoo. se herättää joissakin henkilöissä hilpeyttä. ettäs tiedätte.