ponityttö

ponityttö-hanska featuring samantra in the latest edition of .......

.......viimeetten päälle rattastuskuteet! muotibloggauksen aatelia:
farkut - vila
lenkkarit - nike (dart vi)
t-paita - only
neule (vyötäisillä) - madonna
kypärä - tinnun
rannenauha - tinnun (kameran suojusranneke)

joo ja poni - kaverin
jalkojen asento - ite annoin pohkeita

voin omasta puolestani antaa luvan tämän kuvan käyttöön minkä tahansa ponityttökirjan kantena. kuvaajalta tarttee ehkä kysyä vielä erikseen. (pictures by tinnu)

kaikkia kateellisia kommentteja otetaan vastaan. (niinku semmosia että vaaaau ilman satulaa jossain niityllä hieman ihanalla ponilla vähänks oon kade.)

success

kuvat kati kuuttila. hanskanaaman tein ite.

menestystä tuli, ainakin sikäli, ettei meitä hylätty, pysyimme radalla suurinpiirtein oikein päin ja ehjinä pääsimme myös kaiuttimien ohi vaikka hetken näytti hankalalta. tamma <3 oikeasti olin tosi ylpeä tyynestä - mitkä kisahermot! ei mitään ongelmaa, jos ei sitä kaiutinta lasketa. siinä tuli tänttäränttä. ei vakavia vaurioita.

muuta successia: sain juuri ensimmäisen ihkaoikean toimeksiannon ihkaoikeasta käännösfirmasta. olen suuri ja aikuinen ja soon-to-be-rikas kääntäjä :) kiitokset asiaankuuluvalle henkilölle <3

varasin meille tinnun kanssa tunnin myös alma materiini, siihen ensimmäiseen oikeaan ratsastuskouluun jossa lapsena olen käynyt. uskollisuus koivusaloa kohtaan ei kuole, vaikka nyttemmin säännöllisesti ratsastelenkin muualla. odotamme jännityksellä, onko aika kullannut muistoja ja saadaanko jättikuorma paskaa niskaan, vai onko siellä oikeasti niin kivaa kuin silloin muistelisin olleen.

vauhtiajoviikonloppu takana. pitkästä aikaa oikein tuntuu krapulaiselta.

tahtoohaluaaunelmoitoivoo

murphiina haastoi haaveilemaan viidestä asiasta. kysynkin nyt että miten niin vain viidestä? olenhan haaveilun mestari, jos joka haaveesta saisi sentin (rahaa), olisin rikas.

murphiina omassa kirjoituksessaan pohti haaveilemisen, toivomisen ynnä muiden lähisukulaisten eroja. käykää ihmeessä lukemassa, täyttä asiaa. itse jaottelen haaveilun omiin alalajeihinsa: haaveita omistamisesta, haaveita tekemisestä, haaveita aineettomista asioista..... ja niin edelleen.

lisäksi unelmoin kaikennäköisiä henkilökohtaisia asioita.

mutta jos vaikka haaveilisi tähän ne viisi asiaa.

- töiden lopullinen järjestyminen (matkalla ollaan jo)
- varaa ostaa hevonen ja elää
- kauniita sanoja sydämestä
- kisamenestys lauantaina (ja toki kaikissa myöhemmissä tapahtumissa joihin otamme osaa)
- world peace. eiku. olen oikeasti miettinyt tässä viime päivinä sitä, miten vähän vaatisi ottaa toiset ihmiset huomioon, ja miten tuskastuttavaa on, ettei niin moni sitä kuitenkaan tee. kaksikymmentä vuorokauden 86400 sekunnista jos käyttäisi tekstiviestin kirjoittamiseen, ympärilleen katsomiseen, kymmeneen laskemiseen (hitaasti) tai käsiensä pesemiseen, voisi tehdä maailmassa monta ihmistä onnellisemmaksi. haaveilen maailmasta jossa jokaisella olisi joskus käyttää hetkinen toisen ihmisen huomioimiseen. voisin kai toivoa samalla sitä world peacea. yhtä todennäköistä.

huomannette etten haaveillut kauheasti tavaroista. se johtuu siitä että haaveilin niistä jo tunnin tänään kesken työpäivän, kun tinnun kanssa piipahdimme agrimarketissa. ja aion haaveilla huomenna toivottavasti erinomaisella toteutumisprosentilla useista tavaroista, heppa- tai muuten vaan, kun äitylin kanssa suuntaamme auton noukan kohden keskisen ostosparatiisia.

huoh. yksi lisähaave. unta ja onnellisuutta. väsyttää.

crapcrapcrap

tein jotain tyhmää.

ilmoitin meidät kisoihin.

nyt ehdin melkein kaksi viikkoa täristä, nähdä unta radasta ja panikoida.

syytän tinnua. sillä on oma hevonen ja se yllyttää mua.

sitä paitsi me tänään puhuttiin omistajan kanssa siitä paljonko se hevonen maksaisi. siis mulle. jos ostaisin sen. tarviiko sanoa että tähänkin tinnu yllyttää mua. katotaan näenkö syyskuuta ilman omaa konia.

rahalla saa ja hevosella pääsee.....

rahoistaan.

guilty

olen vieroittanut itseni niin hyvin tietokoneesta, että olen viimeisen kuukauden lähinnä pari kertaa viikossa käynyt kurkistamassa josko jollain olisi ollut asiaa sähköpostitse. yleensä ei ole ollut.

nyt kun sain tehdä ihan omaa koulutusta vastaavia hommia, jouduin istumaan koneella useita tunteja, ja aloin tuntea syyllisyyttä. siitä että istun koneella.

pitäisi varmaan hankkia joku sihteeri, joka sanelusta kirjoittaisi käännökseni tietokoneelle samalla kun itse touhuan jotain ulkona, lenkitän koiraa tai harjaan hevosta.

tarttis myös muuten olla ilmainen sitten. lähetin eilen y-tunnuslappuset ja aion luonnollisesti ruveta rikkaaksi ja hienohelmaiseksi mutta jotenkin tuntuu ettei ehkä sihteerin palkkaan olisi varaa kuitenkaan.

ehkä se on helpompaa sitten kun ei paista aurinko eikä ole harvinaisia hellekelejä. jos jaksaisin kuvata, ottaisin kuvan kirjapinosta jonka olen lukenut tietokonevieroitukseni aikana. on niitä toistakymmentä, ja mähän olen ollut myös töissä.

myös telkkari on jäänyt. enää katson nauhalta gossip girliä ja project runwayta. hämmentävää.