voi pettymysten pettymys

kuka haluaa tulla laulamaan juomalauluja ja juomaan?

joku voi muistaa kuinka olen viitannut meidän potentiaalisesti ihanaan autoon nimellä isoo kosketushäiriö. monikin on voinut kuulla minun puhuvan siitä kuinka hän ei nyt tässä keväällä ole oikein tahtonut lähteä käyntiin. heivasimme sen pajalle keskiviikkona saamaan hellää hoivaa.

kovasti he varmasti auttaisivat meitä jos tietäisivät mikä sitä luuskaa vaivaa.

oikein ahdistusmykkyrälle meni masu, kun puhelin soi ja ihmiset sieltä autonkorjauspaikasta kyselivät että osaattekohan te kertoa että mikähän siinä oikein mahtaa olla vialla. no kuulkaa emme nyt osaa kertoa, koska olemme ihan tavallisia ihmisiä emmekä esimerkiksi autonkorjaajia.

next stop: merkkihuolto. from which we shall continue our journey to our local car dealer. bye bye, parvekkeenlasitusrahat. bye bye.

hello, sunshine

helatorstaina järjestettiin manunkylän ratsutallilla pohjanmaan alueen ratsastuskoulujen oppilaiden mestaruuskilpailut. hanska lupautui cavallon huoltojoukkoihin ja suuntasi tinnun mukaan poimittuaan aamuyhdeksältä paikalle. vajaa kymmenen tuntia myöhemmin kotiin palasi hymyileväinen, ylpeä, väsynyt ja punainen hanska. naamasta punainen. oho, olin yhdeksän tuntia ulkona. oho, ehkä aurinkokin paistoi välillä. oho, ei käynyt mielessäkään että poskissa saattaa olla hieman ekstrapunoitusta.

hymyileväisyys johtui sekä runsaasta hevosyliannsostuksesta että omien hienosta menestyksestä. ylpeä olin erityisesti junioriluokan koulun sekä yhteiskisan voittaneesta ratsukosta, sillä hevonen on ihana, ratsastaja oikein mukava ja järkevä tyttö ja yhteistyö toimi. väsynyt olin oltuani jaloillani pitkän päivän, joskaan kauheasti ei apuja hyvin organisoidussa hommassa tarvittu. punaisuuden havaitsin vasta kotona hetken röhnötettyäni selälläni.

tinnun kanssa supatettiin koko pitkä kouluratsastusosuus arvioita ratsukoiden suorituksista, ihanista hevosista ja sennujen kohdalla alemmuuskompleksista. tällaisissa kisoissa ratsastetaan helppoja luokkia, ja vaikka kuinka olisin hyvä ratsastaja ja selviäisin hevosella kuin hevosella luokasta läpi, olisinko lopulta kuitenkaan ihan oikeasti noin eleetön ja hillitty? joitakin hevosia katsellessa ihmettelee sitä, millaisilla aikoinaan itse on opetellut ratsastamaan, ja millaisia opetusmestareita nykyään on tuntikäytössä - joistain liitokavioista vain meidän tarkat koulutuomarinsilmämme havaitsevat vinouden oikeassa laukassa, ainoan syyn, miksi näin pikaisesti voisi olettaa kyseisen kopukan olevan ratsastuskoulussa eikä liitelemässä vaativia luokkia läpi yksityisenä kilparatsuna. ja niitä oli kuulkaa paljon! kun minä aloitin ratsastuksen, vaihtoehtoina oli kiivetä joko täysin sementtikylkisen ja -suisen suomenhevosen tai ylilihavan, äärivauhdissaan lönkköravia köpöttelevän russin selkään. uskalikoille saatettiin antaa entinen laukkahevonen, jonka opetuskäyttöön soveltuvuudesta voisi olla pariakin mieltä.

pääsenhän itsekin huippuopetukseen huippuhevosilla nykyään. mitä musta olisikaan tullut jos aina olisi ollut asiat näin hyvin? maailma muuttuu. onneksi näin päin. mitähän musta tulisikaan jos joskus saisin oman auton ja pääsisin oikeasti tosissaan treenaamaan tyynenkin kanssa. näillä nykyisillä pari kertaa viikossa -touhuilla ei paljon seurakisoja ylemmäs kannata tähdätä, kapasiteettia tai ei.

nyt suuntaan lahjaostoksille. huomiset häät vietän oletettavasti ruskettuneena violetissa puvussa ja hehkuvanpunaisissa poskissa. whii. ehkä olen muotibloggaaja ja kerron mitä puin päälleni.

half inch nails

hanska suosittelee: lumenen quick & chic -kynsilakka, jossa on joku uudenlainen ja ihan oikeasti hyvä ja toimiva..... ööö.... sivellin? se pensseliosuus kuitenkin. sen nimi on one-touch brush ja sillä tulee helposti hienot kynsilakkaukset! en ole ehkä ihan tumpeloimmasta päästä kynsien lakkaamisessa mutten nyt varmaan sieltä epätumpeloimmastakaan. kyllä onnistuu! sydän!

hanska suosittelee: mavalan minute quick-finish top coat. joka on semmoista kirkasta ainetta jota levitetään vastalakatulle kynnelle ja se kuivattaa supernopeasti märän kynsilakan ja estää tuskastumista. (ei niin nopeasti että sekuntia aiemmin päällyslakattu kynsilakka olisi kestänyt lähikontaktin kaukosäätimen kera, mutta jos vaikka pystyy puoli minuuttia olemaan sörkkimättä sormiaan ahtaisiin paikkoihin, uskallan luvata onnellisuutta.)


lumene anttilan tarjouksesta 4,90 € (norm. 7,70 €), mavala pikakuivattaja 4,45 €.

kamerankäyttötaidot viiden vuoden kameranomistuksen jälkeen, priceless. siis katsokaa nyt tuota syväterävyyttä. annalle terveisiä että sun pyyhe ei ole hievahtanutkaan sen jälkeen kun sen tuohon heilautit aika monta viikkoa sitten :)

tukkapää

ongelma. silmien äkillinen avautuminen. tyttökriisi.

olen täällä pariin otteeseen maininnut niistä häistä joihin ollaan menossa lauantaina. luonnollisesti olen jo tehnyt kaikkia naisellisia liikkeitä ja hankkinut uudet kengät, itserusketuksen sekä sopivanväristä kynsilakkaa. lisäksi varasin ajan tallikaverikampaajalle lauantaiaamuksi, jotta hän saa leikellä hiuksiini uuden mallin ja oletettavasti pääni näyttää iltapäivällä vielä ihanalle vaikka varsinaista kampausta ei tehdäkään.

mutta voi. olen tähän asti karvastoani peilistä katsellessani tuumannut että siitä hiusmalliusliukuvärjäyshärpäkkeestä on jäänyt vallan maltillinen sävyero tyvikasvuun. ettei varsinaisesti varmaan tarvitse tässä värjäyspuuhiin ryhtyä vielä aikoihin. tänään, tuossa juuri viisi minuuttia sitten näin päälakeni uudessa valossa eli luonnonvalossa joka ei ole kirkas auringonpaiste, eikä sävyttynyt verhon läpi, eikä keltainen keinovalo. olenkin oikeasti harmaa hiirulainen jolla on keltaiseksi värjätty tukka.

en kykene venymään juuri nyt mihinkään kalliisiin värjäysoperaatioihin enkä itse kyllä lähde värittämään nuppiani, siinä menee loppukin hienoista suunnitelmistani kasvuston suhteen. toivottavasti hääpaikalla on joko kirkas auringonpaiste, verhojen läpi sävyttynyt kirkas auringonpaiste tai keltainen keinovalo. on se rankkaa olla nainen.

ehkä ensi kerralla osaan sanoa: kylmä vaalea. tuhkanvaalea. tai: maantienvärinen.

mature man

örrgh. mies täytti vuosia. pyöreitä vuosia. oli hipat.

tiistaina blogimiitin yhteydessä tulin osallistuneeksi kauhistuttavan jallituksen suunnitteluun. jopikii, nevis sekä hilppa kehittivät puoliskolle synttärimuilutuksen: synttärin aattona (lauantaina) iltapäivästä saapuvat pojat urhokkaat herättämään miestä, joka puetaan sankarin viittaan ja tuupataan ystävientäyteiseen pikkubussiin ja kuljetetaan maakuntaan käymään läpi paikallisia räkälöitä. räkälöistä matka jatkuu jalasjärveläiseen mökkiin, jossa savusaunotaan sekä grillataan ja maistellaan alkoholipitoisiakin juomia. saunomasta paluu seinäjoen kuumaan yöhön - vartin kautta karmaan toisen naisen siskon, saran keikalle. josta jatkoille.

örrgh. poikien rymyreissuun en kuulunut mutta osallistuin berberin kanssa vartista eteenpäin kuuluneelle osuudelle ja yksin rymypoikien kanssa jatko-osuudelle, joka pantiin toimeen jalasjärven mökissä. voi kakka. luotan vahvasti siihen, että kaikki olivat vähintäänkin niin humalassa ettei kaikista edesottamuksistani ehkä ole kovin monella kovin tarkkoja muistikuvia. vankkaan luottamukseeni perustuu se, että oikeastaan hävettää vain pari juttua. en ehkä kerro tarkemmin, mutta voin vihjaista että eräskin rumpalipoika on saattanut saada vähän vääränlaisen käsityksen suhteeni laadusta erääseenkin laulajapoikaan. krhm. onneksi asia ei hänelle kuulu.

kädet tärisee vieläkin vähän. ei se mitään. niskat on toisen naisen siskon takia hieman juntturassa. kun sanon hieman, tarkoitan etten oikeastaan pysty kääntämään päätäni. ehhe. ei se siitä.

shabby blog

olisi kauheasti kaikkea tekemistä. niinpä käytin juuri jonkin verran aikaa etsimällä ja asentelemalla uuden blogipohjan.

avustajanani ex-avovaimoni -a. messengerin välityksellä. kaikki ei tarvi facebookia.

vihreässä pysytään, se sopii mun silmiin. kerron ehkä joskus taas jotain juttuja mutta nyt joudun ehkä mennä tekemään niitä asioita joita en tehnyt tällä aikaa.

bloggin' blondes

meillä oli blogimiitti. ihan vahingossa. vahingossa siitä seurasi myös humala. ja luonnollisesti myös lievästi krapula. hups.

elsa, hanska, murphiina
feat. lonkero@minibar bohemia

kiitos elsan, päässäni on soinut jo muutaman päivän ultra bra.

eikä meillä ollut tietenkään kellään kameroita mukana mutta onneksi mun puhelin on kiva ja mieskin sattui paikalle, vahingossa.

aamulla oli ihanaa mennä tallille lastaamaan apinaksi heittäytynyttä tyyneä ja ratsastamaan manunkylän jättikentälle miestelevien ruunien eteen. kevät <3 krapula <3 apinahevoiset <3

magneesilla

mulla ei ole teille mitään asiaa niin laitan sitten muutaman tinnun ottaman kuvan siltä maneesireissulta josta oli tuossa vähän aikaa sitten puhet. (tahallani tein noin pitkän ja välimerkittömän lauseen. ihan vaan kiusaksi kaikille kielipoliiseille jotka luulee etten osaa.)

salamasilmähevoinen. jännä nurkka on aika suoraan nenän edessä. yhtään ei jännitä!

näin me helposti saadaan harjoiteltua kun kakara säntäilee vähän avustamassa. ei sitten puhuta noista mun käsistä eikä ainakaan siitä missä niiden kuuluisi olla.

ja tässä taas saaralle tervyysiä :) ja toki kaikille muillekin friisiläisten kauneutta arvostaville.

dumdidum

kävin olemassa sosiaalinen taas. eli baarissa jossa oli ihmisiä. mies on jossain taas sen toisen naisensa kanssa. tasapuolisuuden nimissä, koska olin krapulassa isäinpäivänä, täytyy olla aamullakin.

tapasin liudan ärsyttäviä ihmisiä. kyllä kannatti lähteä.

ne oli niin ärsyttäviä että harkitsin pitkään, viitsinkö mennä tiskille hakemaan lisää lontseroa. kun joudun kuitenkin johonkin piiritykseen jossa suu auki toljotetaan ja rohkein ryhmästä uskaltaa sanoa jotain nerokasta kuten että arvaa mistä ollaan kotoisin. no en kuule tiedä, varmaan lapualta.

lainasin tutulta silmälaseja piilottaakseni silmäni ja välttyäkseni siten kaikilta ällöpyllymiehiltä, niin eiköhän samantien, välittömästi, kuin taiottuna tullut joku solkkaamaan että vähänkö näytät ihanalta noissa laseissa. niinku älykkäältä.

jos katse voisi tappaa.

myöhemmin kävi ilmi että solkkaaja on kotoisin surreysta ja liverpool-fani. haha. ellulla olisi ollut sille paljon sanottavaa.

ehkä tässä erakkoudessa on puolensa.

yksi ihminen kyllä hämmästytti. semmoinen kaverin isoveljen kaveri jonka kanssa juttelin kännissä vuosi sitten ensimmäistä kertaa sataan vuoteen (kymmeneen ehkä). se muisti yhtä hyvin kuin minä sen mistä puhuttiin. vuosi sitten ja kymmenen vuotta sitten. hämmentävää. kukaan mies ei koskaan muista likimainkaan mitään mitä minä. harva ihminen muutenkaan. joidenkin kanssa ehkä kannattaa olla tekemisissä. ehkä.

terkkuja kaikille äideille. mun on paras.

whine

en enää kestä olla tekemättä tätä vaikkei kukaan ole haastanutkaan. tässä meemissä saa valittaa. siinähän me ollaan hyviä kaikki.

mitä vikaa on....

1. Nimessäni:
pienenä inhosin etunimeäni. olisin paljon mieluummin ollut maria. tai niina. niina oli aina mun mielestä ihan mielettömän hieno nimi. nykyisellään en kyllä kauheasti keksi valittamista nimestäni, se on ihan tavallinen ja peruskiva. se vika siinä on, että kaikki kolme etunimeä ja sukunimi eivät mahdu esim pankkikorttiin vaan viimeisestä jää aina yksi kirjain pois ja sitten ihmiset kyselee että ehehe, onko kivaa olla hansk.

2. Kasvoissani:
leuka on vähän tyhmä. se näyttää kuvissa usein ulkonevalta vaikka livenä se on liiankin pieni. leuan alustasta en ole tykännyt koskaan. se näyttää läskiltä.

3. Vartalossani:

no jos aloitetaan siitä että lantiossa on virheasento josta on seurannut se ettei mulla ole enää nilkoissa nivelsiteitä juuri ollenkaan josta on seurannut nivelenmurtuma jalkapöydässä. sitten mulla on tyhmät reidet ja lättäjalat ja vaivaisenluut. sitkeästi haluaisin myös isommat tissit vaikka olenkin hot mama.

4. Luonteessani:

en pidä ihmisistä. olen mukavuudenhaluinen materialisti.

5. Vaatekaapissani:

itse kaapissa on vähänläntä tilaa. vaatevalikoimassani on liikaa tylsyyttä ja perusmeininkiä.

6. Kotonani:

kolme vuotta kesken ollut kylppäri, eriparikaappinen keittiö, rapistunut parveke, naarmuinen parketti, työhuone kaikkineen, kulahtanut wc.

7. Työssäni:

sen olemattomuus.

8. Ystävissäni:

asuvat muualla. ne jotka asuu täällä ei soita ja käske mua liikkeelle.

9. Perheessäni:

ovat lähellä vaan silti niin kaukana. toinen kälyistäni kävi 16. päivä ensimmäistä kertaa meillä. kuinka kiva. oon pyydellyt vaan joka viikko visiteeraamaan.

10. Harrastuksissani:

hinta. arvatkaa paljonko kaikki maksaa. tai ei tarvi, voin kertoa: ihan saakelisti.

11. Kumppanissani:

unenlahjat. toinen nainen. allergikko astmaatikko atoopikko muusikko.

12. Lemmikissäni/lemmikeissäni:

allergianaiheutus. ei minulle mutta tuolle murmelille.

13. Kielenkäytössäni:

saatan sanoa joskus tuohduksissani parit kirosanat. joillekin ihmisille puhuessani niinkutan ihan hemmetisti. niinku. vittu.

14. Musiikkimaussani:

se on liian hyvä. en voi sietää pashaa musiikkia. ja sitähän riittää. ajatelkaa jos tykkäisi pashasta musiikista. maailma olisi taivas.

15. Kotikaupungissani:

ravintoloiden vähäisyys. liikennekäyttäytyminen. tangomarkkinat.

16. Ruokavaliossani:

se, että syön normaalisti hyvin ja terveellisesti ja ehkä pari kertaa viikossa jotain herkkuja. heti jos yritän kieltää itseltäni jotain herkkuja, päädyn himoitsemaan niitä tuhatkertaisesti ja syömään niitä syyllisyydentuntojen saattelemana viisi kertaa enemmän. jos vaan söisin enkä miettisi, olisi kaikki hyvin. eikä olisi niin huono omatunto joka jätskistä.

17. Lapsissani:

vaikea sanoa tässä vaiheessa kun ei niitä vielä ole, mutta eiköhän niissä jotain vikaa ole. ainakin lättäjalat ja atooppinen iho.

18. Naapureissani:

seinänaapurin ihana kaappikello. myös jollain toisella on kaappikello, mutta se ei ole makuuhuoneeni seinässä kiinni. siis siinä seinässä josta noin kahden senttimetrin etäisyydellä on sängynpäätyni. arvasitteko jo että se seinänaapurin kaappikello on? myös joku naapurinsetä aivastelee niin että rappaukset varisee. mikähän siinäkin on että siinä pitää myös huutaa samalla kun pärskäyttää? viimeksi kun tarkistin, äänihuulia ei ole pakko käyttää ulospäin hengitettäessä, vaikka kovaakin hengittäisi.

19. Nykyisessä elämäntilanteessani:

toimettomuus. gradunteon osaamattomuus. tukiverkoston kaukaisuus.

20. Tulevaisuudessa:

epävarmuus.

blah blah, jne.

saat multa pusun taas jos tiedät mistä tuo otsikko tulee.

onkohan tämä oma versioni siitä kun semmoisissa hyvissä blogeissa aina kysytään lopuksi jotain lukijoilta? että mitä mieltä itse olet asiasta. tai oletko lukenut tätä kirjaa. oliko kivat vai kamalat käärmeleggarit. minä aina keksin otsikon jostain itselleni tärkeästä musiikki/kirjallisuus/tms -jutusta ja sitten snobistelen sillä että jaa eikö kukaan muka tiedä, siis miten sivistymätöntä väkeä tätä lukeekaan / on lukematta.

kun ei kukaan ikinä vaivaudu vastaamaan mun snobisteluihini. huoh. sehän toki vain vahvistaa käsitystäni siitä että olen maailman kulturellein henkilö. (toim. huom. jouduin tarkistamaan kielitoimiston sanakirjasta kuinka kirjoitetaan kulturelli.)

olen tänään lukenut blogeja, joissa poikkeuksetta jokaisessa (ja niitä ei ole ihan vain yksi tai kaksi) on vappujuhlistuskuvia. nyt jos jaksaisin nousta tästä etsimään kameraani niin voisin lavastaa vappujuhlistuskuvan omasta vapustani. kuvassa olisi sohva, kaukosäädin, burana, finrexin sekä duact. vierailevina tähtina currynuudelit ja limu. ja kuumemittari. uusi ja sininen! olisi varmaan pitänyt maata sohvalla edes yo-lakki päässä ja pyytää isoveljeä tuomaan serpentiiniä. pah.

niin, mainitsinko jo, että sen lisäksi että olin kipeä, olin yksin koko vapun? toinen nainen vei miehen tien päälle ja sen sijaan että olisin ollut nupukin kanssa helsingissä kuohuviinipökerryksissä kolme päivää ja lauantai-iltana tavastialla, olin yksin kotona. kälyni kysyi lauantaina että oletkos ollut missään. vastasin että kuumeessa. yritin kyllä lähteä äitiä ja penttiä ja kissaa katsomaan kerran mutta auto ei lähtenyt käyntiin. äitillä olisi ollut simaakin.

luin läpi jane austenin ylpeyden ja ennakkoluulon sekä järjen ja tunteet. koska netti ei suostunut toimimaan, eikä kyllä käynyt mielessäkään, en päivittänyt luvussa-osioon niitä. nyt ne on jo luettu, niin en enää päivitäkään. paitsi siitä tulisi taas jotenkin kulturellisnobi olo. sitten voisin ensi postaukseen laittaa otsikoksi että kuin fitzwilliam ikään ja snobistella kun kukaan ei tajuaisi että se on mr. darcy.

laske hanskan vapunajan vastoinkäymiset, vastaa oikein otsikkohaasteeseen ja voita pusu! kaupan päälle streptokokki a.

whinen määrässä tämä postaus voisi kilpailla jopa nillitysmestari tiitin kanssa. tarvisin selkeästi oman kategorian näille elämäni on beige -postauksille.