tahtoohaluaaunelmoitoivoo

murphiina haastoi haaveilemaan viidestä asiasta. kysynkin nyt että miten niin vain viidestä? olenhan haaveilun mestari, jos joka haaveesta saisi sentin (rahaa), olisin rikas.

murphiina omassa kirjoituksessaan pohti haaveilemisen, toivomisen ynnä muiden lähisukulaisten eroja. käykää ihmeessä lukemassa, täyttä asiaa. itse jaottelen haaveilun omiin alalajeihinsa: haaveita omistamisesta, haaveita tekemisestä, haaveita aineettomista asioista..... ja niin edelleen.

lisäksi unelmoin kaikennäköisiä henkilökohtaisia asioita.

mutta jos vaikka haaveilisi tähän ne viisi asiaa.

- töiden lopullinen järjestyminen (matkalla ollaan jo)
- varaa ostaa hevonen ja elää
- kauniita sanoja sydämestä
- kisamenestys lauantaina (ja toki kaikissa myöhemmissä tapahtumissa joihin otamme osaa)
- world peace. eiku. olen oikeasti miettinyt tässä viime päivinä sitä, miten vähän vaatisi ottaa toiset ihmiset huomioon, ja miten tuskastuttavaa on, ettei niin moni sitä kuitenkaan tee. kaksikymmentä vuorokauden 86400 sekunnista jos käyttäisi tekstiviestin kirjoittamiseen, ympärilleen katsomiseen, kymmeneen laskemiseen (hitaasti) tai käsiensä pesemiseen, voisi tehdä maailmassa monta ihmistä onnellisemmaksi. haaveilen maailmasta jossa jokaisella olisi joskus käyttää hetkinen toisen ihmisen huomioimiseen. voisin kai toivoa samalla sitä world peacea. yhtä todennäköistä.

huomannette etten haaveillut kauheasti tavaroista. se johtuu siitä että haaveilin niistä jo tunnin tänään kesken työpäivän, kun tinnun kanssa piipahdimme agrimarketissa. ja aion haaveilla huomenna toivottavasti erinomaisella toteutumisprosentilla useista tavaroista, heppa- tai muuten vaan, kun äitylin kanssa suuntaamme auton noukan kohden keskisen ostosparatiisia.

huoh. yksi lisähaave. unta ja onnellisuutta. väsyttää.