nooo, kameralla eri lailla. tai jotain. otsikonkeksimisselittelyä vaihteeksi. inhoan sitä kun ihmiset tekee niin ja teen itse aina ihan samalla lailla.
räpelsin tuossa hetki sitten noin viisi vuotta sitten ostamaani kameraa. tarkemmin laskien neljä ja puoli+ vuotta sitten. sitä samaa minolta g400 jonka kanssa minulla on viha-rakkaussuhde. ai miksikö:
se puhuu oletusarvona japania tai vaihtoehtoisesti koreaa. semmoista merkkikieltä jota en ymmärrä. en usko sen olevan kiinaa, sillä olen taisteluharrastukseni yhteydessä tuijottanut niistä mitään ymmärtämättä tuhansia ja taas tuhansia sivuja kiinankielistä tekstiä (ja opetellut liikesarjoja, onneksi niissä on myös kuvia havainnollistamassa). ja se ei vaan näytä kiinalta. kamerassa olisi ollut ainakin vuoden takuu johon olisin voinut kaukoitäisiä suosivan laitteen viedä ja saada ehkä englantia puhuvaisena sen takaisin. enpä vaan saanut aikaiseksi. osaan laittaa sen englantia puhuvaiseksi mutta aina sammuksissa sekunninkin käytyään se taas solkkaa sitä merkkikieltä. huooh.
olen aina ollut sitä mieltä ettei siinä ole valotehoa juuri ollenkaan. siinä lukee kyllä f/2.8 eli sen pitäisi olla siitä parhaasta valoisuuspäästä, vaan ihan kauheaa sillä on vähänkään pimeässä kuvata. no se on pokkari eikä noilla linssinko'oilla vaan kauheasti valoa sievästi taiteta, ymmärrettäköön.
tänään löysin siitä jotain aivan ihmeellisiä toimintoja jotka saivat minut suhtautumaan käyttöohjekirjasen etsimiseen ja lukemiseen aivan uudella tavalla. siis siitä saa kuin saakin jollain ilveellä säädettyä valotusaikaa ja gainia ja aukkoa? ainakin jollain tapaa, vielä kun keksisin miten se kaikki toimii. häkellyttävää. raivostuttava japanilaiskorealainen pimeyden herra -kamerani onkin ehkä sukua järkkäreille ja suurille pokkaritaidekameroille.
tavallaan se on ihan kivaa että se puhuu vain sitä kaukoitää. kun käyttelen sitä sujuvasti kaukoidäksi ja muut näkevät, kaikki luulee että olen kaukoidän kielten taitaja. ei nyt oteta lukuun sitä että en oikeastaan edes tiedä mikä se kieli on.
perjantaina 10. huhtikuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
3 kommenttia:
Kyllä kai noissa kaikissa mukavissa digeissä sitä aukkoa ja muuta saa säädettyä? Ainakin oma allesatasenräppänä osaa semmoisia temppuja. Tosin se käyttöohje piti ensin lukea...
no sanotaanko että vielä joku aika sitten en olisi osannut edes ajatella semmosia hommia ja nykyään kun jopa joudun tietämään noista kamera-asioista jotain kun mies on ammatiltaan valokuvaaja niin olen ihan häkeltynyt että siinä on jotain semmoisiakin toimintoja.
Hih, sitähän se on. En minäkään olisi niitä sieltä osannut edes etsiä, jollei minulla nykyään olisi sitä himoa lukea käyttöohje ennen käyttöä. Tosin digijärkkäriäni (kiitos maailma valokuvausta harrastavasta ja runsaasti leluja ostavasta perheenjäseninsinööristä, välillä sitten saa jotain "pitkäaikaislainaan") käytän surkeasti, kun ohjeesta olen jaksanut lukea ehkä kolme sivua kahdesta sadasta. Ehkä pitäisi tutustua, jotta oppisi ottamaan siitäkin jotakin irti...
Lähetä kommentti