just say no

ahistaa. on kurkku kipeä. päätin etten siitä huolimatta ole kipeä / tule kipeäksi.

johan se nyt olisikin että pääsisi vappua viettämään tänä vuonna. viime vuonnahan istuin vappuaattona junassa turusta seinäjoelle kuolemantuskissa ja kotona söin duactia ja sipsejä juhlan kunniaksi.

hikoiluttaa niin ettei oikein teekään maistu! jääteetä! hoitaja!

mä haluaisin kovasti että mulla olisi joku vastustuskyky. en muista olenko tästä kuinka paljon tänne kirjoitellut mutta ainakin toitotan sitä kaikille kuuluville sattuville: antibiootit tappoivat immuunipuolustusjärjestelmäsysteemini! minähän olen sitä sorttia nainen että joka jumalan niiskutustaudista seuraa poskiontelontulehdus tai kaksi. niitä sitten hoidetaan antibiootilla. käytän sarvikuonoa eikä se auta. syön duactia eikä sekään auta. suihkin suihkeita eikä niistä ole mitään hyötyä. luulen, että olen niin nätti että maailma kostaa sen mulle sitten tällä tavalla.

olen jostain lukenut että yksikin antibioottikuuri jää muhimaan jonnekin suolenmutkaan jopa seitsemäksi vuodeksi, tappamaan kaikkia niitä hyviä bakteereita joiden tehtävä olisi tappaa pahoja bakteereita. minä kun olen joutunut napostelemaan viime vuosina muutaman kuurin, olen luultavasti ihan toivoton tapaus jo. älkää kysykö, syönkö vitamiineja ja ulkoilenko - kyllä syön ja kyllä ulkoilen. syön myös suhteellisen terveellisesti enkä siivoa liikaa.

kyllähän tämä alkaa vittuilulta jo vaikuttaa tässä vaiheessa.

joku jossain sanoi että on käynyt vyöhyketerapiassa ja päässyt poskiontelontulehduskierteestä. aion jonain päivänä käydä kokeilemassa, mutta eihän se mulle vastustuskykyä palauta ennen kuin pöpöni lakkaavat tulemasta murhatuiksi. ehkä se kuitenkin toisi sen päivän lähemmäs.

en suostu sairastamaan nyt, joten yritän elää normaalisti, vähän lääkkeiden ja luontaistuotteiden avittamana vain. ostetaan puolustuskyky! halvalla ja hyvä!