anniina

kun olin ehkä neljän tai viiden vanha, sain kesänviettopaikassamme ruhmasjärven rannalla uuden leikkikaverin nimeltä anniina. oikeastaan en muista anniinasta kauhean paljon mitään muuta kuin nimen, ja sen että kivaa oli leikkiä.

sen nimenkin muistan vain siksi että pikkuisen hanskan oli sitä vaikea sanoa oikein. aiemmin keväällä olin nimittäin tutustunut vähemmän kivaan kaveriin nimeltä angiina, eikä alta kouluikäisen, vaikkakin myöhemmin huomattavaa foneettista lahjakkuutta osoittaneen, lapsen ollut helppoa erottaa toisistaan pitkää alveolaarista nasaalia ja velaarista nasaalia. kutsuin kesäystävääni sujuvasti angiinaksi eikä kovin moni tajunnut eroa. äityli yritti ehdottaa että jos vaikka sanoisit anniina.

no, joko arvaatte miksi päätin kertoa tarinan ystävästäni angiinasta juuri tänään? saa heitellä villejä veikkauksia. on noita kommentteja muutenkin taas oikeen satanut.