kerää koko sarja!

ajattelin että jos itsensä nolaaminen olisi kovinkin tehokasta niin ehkä voisin tunnustaa jotain täällä näin julkisesti ja sitten olla ehkä koko loppuelämäni ostamatta enää yksiäkään ratsastussappaita. tai no ainakin vuoden. tai jonnekin keväälle? halp?


hanskan saapakset vasemmalta oikealle:

nahkasaappaat, rb, este.
nahkasaappaat, entiiä, koulu.
nahkasaappaat, pfiff, talvi.
puolinahkasaappaat, international, muutevvaa.

sekä lisäksi:
talviturvakärkikengät, mountain horse.
kesäturvakärkikengät, melbourne.

sen lisäksi että olen ehkä muutenkin lievästi kenkäfriikki, on näiden kaikkien olemasssaololle ihan selkeät perusteet! oikeasti, siis jos lähdetään samassa järjestyksessä: rb:n nahkasaappaat on mun ensimmäiset nahkikset, löysin ne kirpparilta enkä silloin tajunnut että niissä on ihan liian lyhyet varret. ne ovat ihanasti muotoutuneet omaan jalkaan ja jo ensimmäisellä kerralla kun niitä käytin, tajusin etten koskaan enää laita ratsastusjalkaani epänahkasaappaita. näistä en luovu.

huutonetin koulusaappaiden tarinan tiedättekin. tarvitsin pitkät edustussaappaat. nää on ne. sitä paitsi ne maksoi kolmekymppiä.

pfiffeistä oli ehkä juuri puhetta. kyllähän nainen tarttee talvisaappaat! jos tietäisitte miten kylmä on nahkavuorellisella nahkasaappaalla (ehkä tiedättekin) tai vaihtoehtoisesti turvakärjellä pakkasella, ette yhtään ihmettelisi.

puolinahkaiset on suomeksi kumiset. kai ne on jotain tekonahkaa plus kumia. ne on saappaistani vanhimmat, äitin ostamat vuonna nolla ja ihan rehellisesti ihan kauheat ratsastaa. myydä niitä ei juuri kannata sillä ne eivät ole minkään arvoiset enkä sitä paitsi omista ollenkaan kumppareita, joten nämä ovat sikäli ihan tarpeelliset olemassa. aivan passelit kurakelilompsintaan.

noista turvakärjistä en edes keksi mitään tarinoita. jos te tuntisitte tyynen, tietäisitte miksi nainen tarttee turvakärjet talveen ja kesään. mountain horset saatu lahjaksi, melbournet ostettu kesällä.

näettekös, ihan hyvät syyt! olishan se ihan eri asia ostaa saappaita jotka olis ihan samanlaisia ja yhtä ja samaa käyttötarkoitusta varten, eikös?
ja jookos sitten että jos mä keksin jotain tosi tosi hyviä syitä hankkia vielä jonkunmoiset niin joku saa sitten läpätä sormille....

mun älvee

sain ennakkojoululahjan, kun tinnu ei malttanut olla lahjomatta mua jo etukäteen :)

tsihii, mun älvee on parempi ku sun peevee*! vaikka meinasinkin muuten sunnuntaina tehdä tarjouksen välittömästi sydämeni vallanneesta peevelitammasta. mutta olisi tyyne silti ollut parempi kuin muiden peeveet, tietty.

en tykkää yhtään niistä mukahauskoista tekstipaidoista. tässä lausutaan kuitenkin totuuksia. otetaan vaikka skaba, jos sun peevee on muka paree!

*suomennettakoon tietämättömille: älvee = lämminverinen, peevee = puoliverinen. ovat käytännössä samaa tyyppiä, mutta lämppärit on ravureiksi jalostettuja ja puoliveriset ratsuiksi. tyynen rotu on amerikkalainen lämminveriravuri, mutta hänet on kasvatettu ratsuksi ja kuten kuvista näkyy, hänellä on myös erittäin peevelimäinen rakenne.

faux leather

ohups. olin eilen tinnun kanssa katsomassa laratin estekisoja. sain lopulta intettyä neidin kanssani maakuntamatkailulle - kauppilan valjaaseen.

miksi piti inttää? koska pikkulinnut (eli samainen tinnu) lauloivat korviini sulosäkeitä kyseisen putiikin valikoimista. en tiedä, kenen itsehillinnän pettämistä saamme syyttää tahi kiittää seuraavasta:

tässä laatikossa on jotain kaunista. tiedättekö, kuinka joskus vain tietää tarvitsevansa jotain, ja miettii kauan, olisiko varaa hankkia se, ja sitten ratkaisu tehdään toisilla tahoilla - loppuunmyymällä. sitten on pettynyt ja tavallaan helpottunutkin, kun nythän sitä ei sitten tarvitse ostaa eikä enää tarvitse miettiä sitä asiaa. sitten tulee tinnu ja sanoo että kauppilassa oli muuten ihan samanlaisia.


sitten sitä inttää ja vihjailee, että voisikohan joku pikkulintu ehkä lähteä käymään siinä kyseisessä putiikissa, ihan vain vähän katsomassa. olisihan se sitä paitsi paljon mukavampaa, kun saisi sovittaakin eikä tarvitsisi tilata netistä arvaamalla, eikä niitä sitä paitsi pakko olisi ostaa, nehän on kuitenkin ihan hirveän lyhyetkin tai ainakaan siellä ei ole kokoja.

sitten kun pääsee paikan päälle (onko tämä joku anglismi/svetisismi? olen spesislisti mutten tiedä [terkkui aalle :)]) ja näkee hirveän laatikkopinon päällä jotain kaunista, mustaa, pitkävartista ja pörrövuorista, hintalapussa numerot kuusi ja viisi, kengän pohjassa numerot kolme ja kahdeksan, ja kun tietää että peli on menetetty siinä samassa kun jalka sujahtaa pörrövuoren lämmitettäväksi juuri sopivan pituiseen varteen, tuntee itsensä yhtä aikaa sekä huonoksi että hyväksi ihmiseksi.


kun lopulta pääsee kotiin asti ja huomaa ostaneensa nahkapintaiset saappaat kun aivan tyytyväisenä maksoi sen kuuskytviis euroa muka tekonahkaisista, tuntuu siltä että ehkä se hyvä ihminen on huonoa vahvempi. ainakin sitten, kun enää ei pakkasessa jäädy varvas teräskärjen alla niissä talvikengissä jotka kyllä on kauhean kivat muuten mutta kun tykkäisin pitää varpaani vielä ainakin kevääseen asti...

olin myös aivan epäitsekäs. ostin mamalle minichapsit kauppilan kirppariosastolta. aiemmin olen hankkinut mamalle ratsastushousut. kyllä, äitini on ratsastuksen alkeiskurssilla. joulun jälkeen järjestettävälle jatkokurssillekin on ehkä jo puolittain ilmoittauduttu. äidin suosikkiratsu on ihana tupsujalka, jossa on hipaisunäppäimet. älköön kukaan jääkö paitsi ihanasta hevoisharrastuksesta!

pikkujoulukengät

ostin pikkujoulukengät. ostin ne kannustukseksi saadakseni jostain intoa mennä yksiin pikkujouluihin, jotka ei oikeastaan innosta kauheasti yhtään. ja siksi kun ne oli niin hienot.

kun pääsin kenkineni kotiin asti, päätin etten mene niihin pikkujouluihin, koska mun ei kerta kaikkiaan tarvitse mennä semmosiin paikkoihin minne en halua. eiköhän me jotkut pikkujoulut keksitä, missä on kivaa ja sellaisia ihmisiä joiden kanssa oikeasti haluankin olla tekemisissä. i has shoes for it! niissä hippaloissa ei sitten tarvisi olla seisomapaikkoja. my four inch heels say so.

kengät ovat myös palkkio uskomattomasta kärsivällisyydestä, jota osoitin vääntäessäni kolme (3) viikkoa erään potentiaalisen asiakkaan (nyk. asiakkaan) kanssa eräästä isosta työstä. kärsivällisyys kannatti, nyt mietiskelen minne tuhatlappuseni (pl.) kantaisin. ostin kengät ehkä ennen diilin sulkeutumista, mutta sitä ei lasketa.

p.s. ettekö tekin suorastaan nauti tästä uudesta harrastuksestani käsitellä kuvia? olen niin taitava että suorastaan häikäisen jopa itseäni! hanskalla on asiaa - asiaa tästä blogista ei kyllä löydy, mutta huonoa kuvankäsittelyä senkin edestä!

revision

muistattekohan vielä, kun joskus viime talvena listailin hyviä syitä pukeutua mustaan? no klikkailkaa linkkiä jonsette. tänään tarina saa jatkoa.

alla esimerkki siitä, miten sekä 8. erottuu lumesta (ts. lumi erottuu minusta) että 9. sulautuu pimeyteen. mainiota. lisättäköön vielä, että kuva havainnollistaa erinomaisesti myös kohdan 5. näyttää kalpealta (juu on mahdollista että pimeä + salama = ylivalottuminen), enkä pidä ollenkaan mahdottomana sitä, että kuvasta löytyisi myös kohdan 6. vaaleita irtohiuksia.


seuraavan kuvan otin perjantaina havainnollistaakseni selkeästi kohdan 7. mainintaa harmaista kissankarvoista. paita on ihana, kissa on ihana, karvoineen päivineen. tai siis kissa on niine karvoineenkin, paidan ottaisin mieluusti ilman. sopii toivoa. tarrarulla on kaveri.


lupasin tarinalle jatkoa. keksin tämän nimittäin ehkä samalla hetkellä kun aloin kirjoitella tätä merkintää. tiedättekös, kun joskus nainen tarvitsee vakuutteluja hankintojensa tarpeellisuudesta? erityisesti niiden kalliimpien hankintojen?

syitä pukeutua mustaan, osa 12: kannattaa ostaa mustia hevosia!
ainakin, jos on aiempia kokemuksia esimerkiksi harmaista kissoista ja fauveista koirista.


tyyne on pikkuinen villamammutti. villamammutin karvat ovat mustia. enimmäkseen.

my favorite favor

tällaisia palveluksia tekee elukoihin hupsahtanut vallan mielellään: kissanaisen kissavahtina on kiva olla :)

vastaanotto on niin kåvin såma kun kolme kissaa kertoo, kuinka kiva on kun tulin käymään (= antamaan ruokaa ja ehkä vähän huomiotakin).

sulo aka mausku pitää vahtia. tähän asuntoon ei ilman mauskun lupaa pääse.

möksmö on suloisin kaikista olkapääkissoista! oikea olkapää vain kelpaa!

pulla esittää välinpitämätöntä. uteliaisuus on kuitenkin kaikista voimakkain, pakko on tulla vähän edes katsomaan että kuka sieltä tuli ja mitähän sillä olisi mulle antaa.

hanskalla on jotain hyvin mielenkiintoista mukana. tässä taas esimerkkiä siitä, millaista on kuvata kissoja kameralla, josta roikkuu pitkä nauha (jostain syystä 90 % kaikista kissakuvistani näyttää tältä):

möksmö pyydystää! saan sen nauhan! sitten istun sen olkapäälle!

mausku näyttää maineikkaat kyntensä petolliselle kamerannauhalle! tsek aut teh viikset.

parasta on kuitenkin, kun pääsee takaisin kotiin, ja siellä odottaa kehräävä nyytti. hämmentävän saman värinen on tämä nyytti kuin mausku, tai siis mausku nuorna poikana on saman värinen nyytin kera. olkoonkin, että toinen on nuori maine coon -poika ja toinen mummoinen eurooppalaismaatiaisangora <3

hanska gloves kisumiut!

kodak moment

he said it. sunnuntait on tämmösiä. (huomatkaa varastettu sukka)